Rudolf Steiner: Maatalouskurssi

Collection

Rudolf Steiner Archive

Case

Steiner

Sub-case

Rudolf Steiner

Download PDF ↗ Live URL (may be dead)

Document text

RUDOLF STEINER

MAATALOUSKURSSI

SISÄLLYS

ENSIMMÄINEN ESITELMÄ, Koberwitz 7.6.1924 ..........sssssissisisinnnn. vahaa SEO EOI/
Johdanto kurssiin
Ihmisen ja eläimen itsenäistyminen ulkoisesta maailmasta

Planeetat — Maan elämä — Pii ja kalkki — Voimayhteydet kasvin kehityksessä

TOINEN ESITELMÄ, Koberwitz 10.6.1924 ..........usuuusussssssnsse sena eaeeseeensessseee 1 8
Maan ja kosmoksen voimat
Maaperä elimenä — Maatilayksilö — Maan sisäisten ja maan päällisten voimien vuorovaikutus —
Takaisin heijastuva kosmisuus — Maaperän elävyys — Kosminen kemia — Maanomainen vaikutus
— Kukkalämpö ja juurilämpö — Kristallisaatiovoima
Maatila elävänä, ajassa kehittyvänä yksilönä — Siemenkaaos — Kehitys maailmankaikkeudessa —
Kasvintarkastelun aakkoset — Auringon vaikutus
Luonnon sisäinen muuttuminen — Kosmiskvalitatiivinen analyysi — Kosmisuuden vaikutus eläi-

men muotoon — Eläinsubstanssi

KOLMAS ESITELMÄ, Koberwitz 11.6.1924 .......... TT ASEA J
Tutustuminen luonnon toimintaan: Hengen vaikutus luonnossa
Typen tehtävä maailmankaikkeudessa — Rikki, hengen kantaja — Hiili, luonnon muotoutumis-
tapahtumien kantaja — Happi maanpinnan ylä- ja alapuolella — Happi eteerisen elävyyden kanta-

ja — Typpi, aistimusten kantaja — Vety kantaa hengen maailmankaikkeuteen

Siemenkaaos — Kalkki ja pii kasvinkehityksen perustana — Hernekasvit — Savi

Voimien ja aineiden henkinen ulottuvuus

Mitä on lannoittaminen

Lannoituksen merkitys — Aineen, voimien ja hengen vaikutus Puu yksivuotiseen kasviin verrat-
tuna — Maakumpu — Lannoitetun maan olemus — Henkilökohtainen suhde lannoitukseen —
Voimavirtaukset orgaanisessa — Maan elävöittäminen

Komposti — Lehmän- ja hirvensarvet — Lanta — Bakteerit — Sarvilanta — Preparaatin sekoittami-
nen — Piipreparaatti

Ihminen on tarkastelun perusta

Laimentaminen — Lantapreparaatin sekoitus ja levitys — Siemenen kaaos — Viljojen lisääntymiskyky

ja ravinnollisuus

Lannoitteen oikea koostumus

Epäorgaanisten aineyhdisteiden käyttö — Maan elävöittäminen — Homeopaartiset pitoisuudet
kosmoksesta — Aineelliset, elävät ja säteilevät voimat — Siankärsämön kalium- ja rikkivaikutus —
Saksanhirven rakko — Kamomilla ja kalsium — Nokkospreparaatti — Kasvisairaudet — Kalsium
tammenkuoressa — Piin merkitys — Orgaanisten tapahtumien laadullisista suhteista — Piin ja

kaliumin välinen vuorovaikutus — Voikukka — Rohtovirmajuuri

Lannan hoito — Kysymyksiä kompostipreparaateista — Ravinnon otto ilmakehästä.

JÄÄ KR OSAVANTI NI LENKO S TA Pemaiä

Rikkaruohojen, tuholaisten ja kasvitautien olemus

Kalkki- ja piivaikutukset — Planeetat — Kuun vaikutus itämiseen — Hedelmänmuodostusta edistä-

vät voimat — Kuun vaikutuksen ehkäiseminen rikkakasveissa — Tuhka — Planeetat ja eläinrata —

Peltomyyrän torjunta — Kosmisuuden vaikutus hyönteisiin ja alempiin eläimiin — Juurikas-
ankeroisen torjunta — Aurinko ja eläinrata — Kasvien ja eläinten normaali ja häiriytynyt kehitys —

Sienitaudit — Peltokorte

Luonnonintiimi vuorovaikutus: Pelto- ja hedelmänviljelyn ja karjanhoidon yhteys

Vuorovaikutus luonnossa — Puun olemus — Yksivuotinen kasvi — Jälsi — Tuoksujen aistiminen —
Juurten olemus — Kasvien suhde hyönteisiin — Kastemadot — Linnut — Metsän, pellon ja niityn
vuorovaikutus — Metsän säätely — Pensaiden ja nisäkkäiden sukulaisuus — Sienten suhde alem-
paan eläimistöön

Kasvi ja eläin — Antaminen ja ottaminen luonnossa

Ruokinnan merkitys

Eläinorganismin kaksijakoisuus — Maanomainen ja kosminen substanssi - Maanomaiset ja kosmiset
voimat — Minuuden aihe lannoitteessa, kasveissa ja maaperässä

Maatila elimellisenä kokonaisuutena — Aine- ja voimavirtojen yhteisvaikutus eläimissä — Juuri-

ravinto — Pellavansiemenet — Heinä — Apila — Ravinnon kehittäminen — Suola — Tomaatti ja

peruna

Lanta ja virtsa — Konstellaatioista — Sähkön rooli luonnossa — Rehun käsittely hapoilla —

Viherlannoitus — Makkilannan käyttö — Moraali ja mielenlaatu

Biodynaaminen viljelymenetelmä sai alkunsa oheisista luennoista, jotka Rudolf Steiner piti
vuonna 1924 Koberwitsissa (Breslaussa) maanviljelijöiden pyynnöstä. Monet muut antropo-
soltasta lähtöisin olevat virikkeet (laajennettu lääketiede, steinerkoululiike, sosiaalipedagogiikka
Jne.) ovat syntyneet vastaavalla tavalla. Kaikissa niissä näkemys suurista elämänyhteyksistä uu-
listaa ajattelua ja kokemista sekä suhdetta käytännön työhön.

Rudolf Steinerin kuulijat Koberwitzissa olivat perusteellisesti syventyneet antroposofisiin
sältöihin ja käsitteisiin. Se onkin edellytys näiden esitelmien ymmärtämiselle. Lisäksi lukijal-
(toivotaan kokonaisvaltaista, kuvallista ajattelua. Silloin yksittäiset, joskus vaikeasti kään-
Hettavat sanat ja käsitteet eivät muodostu ratkaisevan tärkeiksi. On myös muistettava, että

kuiean sisältö on julkaistu pikakirjoitusmuistiinpanoista, joita luennoitsija ci ole tarkistanut.

Antroposofinen maatalouskurssi pidetään nyt ensimmäistä kertaa, vaikka sellaista on eri ta-
hoilta jo kauan toivottu. Kurssi tulee osoittamaan, että maatalous liittyy hyvin laajasti ja moni-
naisesti ihmiselämään. Oikeastaan ei ole elämänalaa, joka ei kuuluisi sen yhteyteen.

On itsestään selvää, että voimme sivuta vain keskeisiä kysymyksiä. Mutta jo se johtaa
meidät monille sivupoluille, jotka ovat välttämättömiä, että saamme asioiden käsittelylle riit-
tävän antroposofisen pohjan. Suonette siis anteeksi, että tämänpäiväisen johdannon täytyy
lähteä kovin kaukaa eivätkä kaikki ehkä heti huomaa yhteyttä sen ja käsiteltävien maa-
taloudellisten kysymysten välillä.

Nykyajan hengenelämä on vaikuttanut nimenomaan maatalouteen hyvin vakavalla ta-
monet eivät vielä voi aavistaa. Antroposofisen liikkeen pohjalta kasvaneiden taloudellisten
yritysten tarkoitus on ollut työskennellä tätä kehitystä vastaan. Yrityksiä perustaneet talous-
ihmiset ja liikemiehet eivät kuitenkaan ole pystyneet täysin toteuttamaan alkuperäisiä aiko-
muksia, yksinkertaisesti jo siitä syystä, että ajassamme on liian paljon vastavoimia, jotka estä-
vät näiden asioiden oikean ymmärtämisen. Niiden voimien edessä yksityinen ihminen on
avuton. Niin ollen antroposotfisesta virikkeestä syntyneissä taloudellisissa pyrkimyksissä ci ole
edes voitu keskustella kaikkein olennaisimmasta. Mistä on ollut kysymys? Selvitän sitä esi-
merkillä maataloudesta, että emme puhuisi ylimalkaisesti vaan konkreettisesti.

Nykyään on kaikenlaisia kirjoja kansantaloudesta ja ne sisältävät myös maataloutta kos-
kevia lukuja. Niissä selostetaan yhteiskunnallis-taloudellisista periaatteista nähtynä, miten
maataloutta tulee hoitaa ja kehittää. Sellainen maatalouteen kohdistuva kansantaloudellisten

esitelmien pitäminen ja kirjojen kirjoittaminen on suorastaan mieletöntä. Jokaisen tulisi tie-

dostaa, että maataloudesta voi puhua sosiaalisessa mielessä vain, kun todella tietää mitä
juurikkaan-, perunan- ja viljanviljely merkitsee. Asioitten käsittelyssä on lähdettävä niistä it-
sestään, ei teorioista.

Puheeni voi kuulostaa järjettömältä ihmisistä, jotka ovat kuunnelleet yliopistossa maata-
loutta koskevia kansantaloudellisia luentoja. He eivät huomaa, että maataloudesta voi esittää
arvionsa vain se, jonka perusteet ovat pelloilla, metsissä ja karjanhoidossa. Puheet kansan-
taloudesta pitäisi lopettaa, elleivät ne perustu itse asiaan. Leijuttaessa asioiden yläpuolella pu-
heet ovat tyhjiä eikä ole mahdollista päästä mihinkään toivoa herättäviin tuloksiin enempää
maataloudessa kuin missään muussakaan.

Mihin perustuu nykyinen usko, että jotain asiaa voidaan käsitellä eri näkökannoilia, vaikka
Itse asiasta ei mitään ymmärrettäisikään? Se johtuu siitä, että elämän eri perustekijöitä ci kyetä
löytämään. Esimerkiksi juurikas voidaan kyllä tunnistaa juurikkaaksi, koska sillä on tietty
ulkonäkö ja sitä on helpompi tai vaikeampi paloitella ja se sisältää määrättyjä aineita. Silti ei
vielä kuitenkaan ymmärretä, mikä juurikas on eikä ennen kaikkea elävää yhteyttä juurikkaan
ja pellon ja sen vuodenajan välillä, jolloin se kypsyy.

Olen usein käyttänyt seuraavaa vertausta selventääkseni asiaa muilla elämänalueilla.
Mapneettineulan toinen pää osoittaa aina likimain suoraan pohjoiseen ja toinen etelään. Syy-
(a eihän ci haeta magneettineulasta vaan koko maapallosta. Sanotaan, että maapallon toisella
puolella on mapneettinen pohjoisnapa, toisella magneettinen etelänapa. Hölmönä pidettäi-
vana, joka etsisi mapneettineulasta syytä sen käyttäytymiseen. Magnecttinculan käyttäyty-
MIK vot vmimäartaa vain, kun tietää sen suhteen koko maapalloon. Mutta monissa muissa
hita Dosa alimmet hyväksyvät ajattelun, jonka magneettineulan kohdalla tajuavat typeräksi.

liuakss nuottia mahdottomuudeksi siinä samassa, kun katson sitä vain itseensä rajoit-
Una "en Pvaimapahtima riippuu lukemattomista kosmisen ympäristön jekijöistä, ci pel-

Vadim amaasta

Kuitenkin ajattelemme ja käytännön elämässä toimimme paljolti, kuin olisimme tekemi-
sissä vain rajattujen esineiden emmekä koko maailmankaikkeudesta tulevien vaikutusten kanssa.
Eri elämänalat ovat kärsineet tästä suuresti, ja vaikutukset näkyisivät vielä selvemmin, ellei
kaiken tieteellisen tietämisen lisäksi ihmisissä yhä olisi jäljellä jotain vaistoista, joiden mukaan
he aikaisemmin toimivat.
täyttääkseen fysiologian vaatimukset. Jotkut jopa pitävät vaakaa vierellään ja punnitsevat kai-
ken, mitä ottavat lautaselleen. Tieto on tärkeää, mutta minun on pakko kuitenkin yhä uudel-
leen ajatella: Onpa hyvä, että kykenevät tuntemaan myös nälkää, jos heidän punnitsemansa
annokset eivät tee heitä kylläisiksi. On todella hyvä, että nälän vaisto on yhä olemassa.

Ennen tieteen kehittymistä ihmisen toiminta perustui vaistoihin, jotka hallitsivat häntä
suurella varmuudella. Vanhoja talonpoikaiskalentereita lukiessa voi hämmästyä niiden suun-
natonta viisautta ja järkevyyttä. Vaistoiltaan varmat ihmiset osasivat myös välttyä taikauskolta.
Samalla kun kylvöön ja sadonkorjuuseen liittyviä seikkoja ilmaistiin hyvin syvämietteisesti,
voi sieltä täältä löytää kaikkea narrimaisuutta torjuvia ilmaisuja kuten ”Kun kukko kiekuu
tunkiolla, sateiseksi muuttuu sää, tai aivan ennallensa jää”. Tarpeellinen huumori oli vaiston-
varaisuudessa aina mukana estämässä taikauskoa.

Antroposofian tarkoitus ei tietenkään ole palata takaisin vanhoihin vaistoihin, vaan pyr-
kimyksenä on syvemmän henkisen näkemyksen avulla löytää jotain, mitä epävarmoiksi käy-
neet vaistomme yhä vähemmän kykenevät meille välittämään. Siksi on välttämätöntä avartaa
kasvien ja eläinten sekä itse maan elämän tarkastelua kosmiseen suuntaan.

On oikein, ettemme yksiviivaisesti yhdistä sadesäätä ja Kuun eri vaiheita toisiinsa. Toi-
saalta syvä totuus sisältyy myös seuraavaan tapahtumaan. Jo aikaisemmin olen monissa yh-
teyksissä kertonut kahdesta Leipzigissä aikoinaan vaikuttaneesta professorista. Toinen heistä

oli Gustav Theodor Fechner, jolla oli henkisissä asioissa usein varmoja näkemyksiä. Ulkoisten

havaintojensa perusteella hän ei voinut pitää pelkkänä taikauskona sitä, että tietyt sade- ja
poutajaksot ovat yhteydessä Kuuhun ja sen kiertoon maapallon ympäri. Tilastolliset tutki-
mukset olivat vääjäämättä johtaneet hänet siihen lopputulokseen. Hänen työtoverinsa, kuu-
luisa professori Schleiden halusi aikaansa seuraten kieltää tuollaiset näkemykset tieteellisten
järkisyiden perusteella.

Molemmat professorit olivat naimisissa ja huumorintajuinen Gustav Theodor Fechner
ehdotti: ”Ratkaiskoot vaimomme asian.” — Siihen aikaan Leipzigissä pyykkivesi saatiin kerää-
mällä sadevettä saaveihin ja ammeisiin, koska vesi muuten jouduttiin hakemaan kaukaa. Myös
professorien rouvat tekivät niin. Koska heillä ei ollut tilaa astioilleen samanaikaisesti, profes-
sori Fechner jatkoi ehdotustaan: ”Jos arvon kollegani on oikeassa siinä, että kuunkierrolla ei
ole mitään merkitystä, asettakoon rouva Schleiden astiansa ulos silloin, kun laskujeni mukaan
sataa vähemmän. Jos ajatukseni ovat hullutusta, rouva Schleiden kyllä suostuu järjestelyyn
mielellään.” Kuinka kävikään! Rouva Schleiden ei suostunut ehdotukseen, hän toimi mie-
luummin professori Fechnerin kuin oman miehensä tietojen mukaan.

Leikki sikseen, meidän on puhuttava vakavasti. Fdellä kerrottu oli vain tarkoitettu muis-
tuttamaan, että tarkastellessamme sitä, mikä yksin mahdollistaa ihmisen fyysisen elämän maa-

pallolla ja sehän on maatalous — meidän on katsottava totuttua pitemmälle.

lohdintona viittaan erääseen maataloudelle kaikkein tärkeimpään seikkaan. Yleensä olemme
tottuneet keskittymään ilmiöiden kemiallis-fysikaalisiin puoliin. Nyt en tahdo lähteä liikkeel-
lasta, van jostakin niiden takaa, millä on aivan erityinen merkitys sekä kasvien että eläin-
oo lumalli

Hitit ja tietyssä määrin myös eläintä tarkastellessa huomaamme, miten voimakkaasti
satama tarvieet ulkoisesta maailmasta. Vapautumisen voi havaita sitä voimakkaampana,

ta Jähemiimalsa tulemme ihmistä. Voimme löytää ihmisten ja eläinten elämästä ilmiöitä,

jotka näyttävät täysin riippumattomilta maan ulkopuolelta tai välittömästi maata ympäröivästä
ilmakehästä tulevista vaikutuksista. Eikä asia vain näytä siltä, vaan useissa ihmiselämän yhte-
yksissä myös on niin. Tiedämme, että monissa sairaustiloissa sään muutokset voimistavat ki-
puja. Huonommin sen sijaan tunnemme, miten tiettyjen sairauksien tai muiden elämän-
ilmiöiden kulku muistuttaa ajallisilta suhteiltaan luonnon ulkoisia tapahtumia. Meidän tar-
vitsee vain muistaa naisen kuukautiskiertoa, joka kuvastaa rytmissään kuunvaiheita, vaikkei
niiden kulku olekaan samanaikainen. Sekä miehen että naisen elimistössä on lukuisia muita
rapahtumia, joiden esikuvina ovat luonnon rytmit.

Voisimme ymmärtää paremmin myös yhteiskunnallisen elämän tapahtumia, jos taju-
aisimme oikein niiden yhteyden auringonpilkkujen jaksollisuuteen. Mutta näitä yhteyksiä
emme havaitse, koska yhteiskunnallisessa elämässä auringonpilkkujen jaksollisuutta vastaavat
vaiheet eivät ala eivätkä lopu samanaikaisesti. Jaksollisuus on sama, rytmi on sama, mutta
vaiheet osuvat eri ajankohtiin. Sisäinen jaksollisuus ja rytmi ovat säilyneet ulkoisesti itse-
näistyneinä ja vapautuneina.

Sanomme, että ihmiselämä on mikrokosminen jäljitelmä makrokosmoksesta, ja meille
vastataan: mieletöntä. Samoin väittäessämme, että joillakin sairauksilla on seitsemänpäiväinen
kuumejakso, meille voidaan esittää vastaväite: ”Silloinhan pitäisi ulkoisten ilmiöiden ilmaan-
tuessa tulla myös kuumeen, joka jatkuisi näiden ilmiöiden mukaan ja loppuisi niiden kadotessa.”
Kuume ei käyttäydy siten, mutta siinä säilyy sisäinen rytmi, vaikka sen alku ja loppu eivät
osukaan yksiin ilmiön kanssa.

Tämä ihmiselämän vapautuminen kosmoksesta on lähes täydellinen. Eläinkunta ei ole
että se oikeastaan on kosmisten tapahtumien heijastusta. Vapautuneena ihminen kantaa vain
sisäistä rytmiä. Kasvikunnassa kosmiset vaikutukset yhä näkyvät suoraan. Siihen haluan

johdannossani tänään viitata.

Maan elämän kokonaisuutta on lähdettävä tutkimaan piin vaikutuksesta, koska sillä on
hyvin suuri merkitys. Piitä on esimerkiksi kauniissa kvartsissa prisman ja pyramidin muodos-
sa. Vuorikristallissa se esiintyy happeen sitoutuneena. Kun happi ajatellaan pois, jää jäljelle
pii, joka kemiassa luetaan alkuaineisiin kuten happi, typpi, vety, rikki jne. Emme saa unohtaa,
että kvartsissa olevaa piitä on niin paljon, että se muodostaa 27-28 % maanpinnan aineesta,
siis suunnattoman paljon. Muita aineita on paljon vähemmän, paitsi happea jota on 47—48 %.

Piin merkitystä on vaikea nähdä, jos maata ja kasvien kasvua tarkastellaan ulkoisen aineel-
lisuuden näkökannalta. Piihän ei liukene veteen. Näyttää kuin sillä olisi hyvin vähän tekemis-
tä tavallisten jokapäiväisten elinehtojen kanssa. Kuitenkin samaa piitä kuin kvartsissa on esi-
merkiksi peltokortteessa, jopa 90 % sen tuhkasta. Voimme siis ajatella, että piillä täytyy olla
suuri merkitys. Muodostuuhan kaikesta maassa olevasta melkein puolet siitä.

On merkillistä, että piihin kiinnitetään niin vähän huomiota yleensä silloinkin, kun se
voi vaikuttaa hyvää tehden. Antroposofian pohjalta kehittyneessä lääketieteessä pii muodos-
taa monien lääkkeiden oleellisen osan. Piihappo joko sisäisesti tai kylpyinä on monien sairauk-
sien hoitoaine. Juuri pii vaikuttaa lähes kaikkiin sairauksiin, jotka ilmenevät aistien epänor-
maaleina tiloina ja aiheuttavat kipua elimistössä.

Piitä ei ole ainoastaan kvartsissa tai muissa kivilajeissa, mistä sen voimme havaita, vaan
myös ilmakehässä erittäin hienojakoisena. Oikeastaan sitä on kaikkialla. Lähes puolet koko
maankuoresta, 48 %, on itse asiassa piitä. Mitä pii sitten saa aikaan? Kysykäämme sitä itseltämme
seuraavasti.
enemmän tai vähemmän pyramidin muotoisiksi, kukat surkastuisivat ja kaikki kasvit alkaisi-
vat muistuttaa kaktuksia. Viljakasvit näyttäisivät kovin kummallisilta. Korret paksunisivat
alaspäin ja tulisivat jopa meheviksi. Tähkät surkastuisivat eikä täysiä tähkäpäitä enää kehittyisi.

Se on asian toinen puoli. Maassa täytyy olla piin lisäksi, joskaan ci yhti levinneenä, myös

kalkkia ja sen lähisukulaisia kaliumia ja natriumia. Jos niitä esiintyisi nykyistä vähemmän,
kasveilla olisi hyvin ohuet ja suurelta osin kiertyvät varret, meillä olisi pelkkiä köynnöskasveja.
Kasvit kyllä kukkisivat, mutta ne eivät tekisi hedelmää eivätkä muodostaisi ravintoaineita.
Kasvit menestyvät nykyisessä muodossaan vain, kun kummankin voiman, piin ja kalkin, vai-
kutus on tasapainossa.

Piissä on voimia, jotka eivät ole peräisin maasta vaan niin sanotuilta ulkoplaneetoilta,
Marsista, Jupiterista ja Saturnuksesta. Ne vaikuttavat välillisesti kasvien elämään piin ja sen
sukulaisaineiden kautta. Lähiplaneetoilta Kuusta, Merkuriuksesta ja Venuksesta peräisin ole-
vat voimat vaikuttavat kalkin kautta kasveihin ja myös eläimiin. Viljellyistä pelloista voi siis
sanoa, että niissä vaikuttavat sekä pii että kalkki. Piin kautta vaikuttavat Saturnus, Jupiter ja
Mars, kalkin Kuu, Merkurius ja Venus.

Kasveja ja niiden elämää tarkasteltaessa on otettava huomioon kaksi puolta. Ensinnäkin
kasvi kykenee säilyttämään itsensä, lisääntymään eli tuottamaan itsensä kaltaisia kasveja. Toi-
seksi kasvi alemman luomakunnan olentona palvelee korkeampien ravintona.

Näillä kasvin kehityksen kahdella suunnalla on ensi katsomalta vain vähän yhteyttä. Luon-
non muotovoimille on kasvisukupolvien kehityksen kannalta aivan samantekevää, syömmekö
kasvin ravitaksemme sillä itssämme vai emme. Lisääntymiskykyyn ja kasvamiseen vaikuttavat
ne voimat, jotka tulevat maahan kalkin välityksellä Kuusta, Venuksesta ja Merkuriuksesta. Jos
kiinnitämme huomion vain alati uudistuviin kasveihin, joita emme käytä ravintona, niin kat-
somme ikään kuin meitä kiinnostaisi kosmisuus pelkästään Kuuhun, Venukseen ja Mer-
kuriukseen rajoittuneena.

Mars, Jupiter ja Saturnus vaikuttavat piin välityksellä kasveihin, jotka ennen kaikkea
muodostuvat ravinnoksi ihmisille ja eläimille. Pii herättää kasvin aistit vastaanottamaan maa-

ilmankaikkeudesta ulkoplaneettojen vaikutukset. Kuun, Venuksen ja Merkuriuksen voimista

kasvit saavat lisääntymiskykynsä. — Aluksi tämä tuntuu tietysti vain teoreettiselta tiedolta.

Kuitenkin laajemmasta näköpiiristä peräisin olevat asiat johtavat kuin itsestään myös käytän-

töön. Koska Kuusta, Venuksesta ja Merkuriuksesta tulee maahan kasvien elämään vaikuttavia
voimia, meidän on kysyttävä: Mikä edistää tai estää niitä?

Vuoden kierrossa vaihtelevat poutaiset ja sateiset päivät. Sadetta tutkivalle nykyaikaiselle
fyysikolle riittää oikeastaan tieto, että sateella maahan tulee enemmän vettä kuin poudalla.
Vesi on hänelle vain abstrakti aine, joka koostuu vedystä ja hapesta. Tietysti on totta, että
elektrolyysillä vesi hajoaa kahdeksi eri tavoin käyttäytyväksi aineeksi. Mutta se ei vielä kerro
kaikkea olennaista vedestä. Vesi on paljon muutakin kuin se, mikä ilmenee kemiallisesti vetynä
ja happena.

Kuun ja veden välillä on erityinen yhteys, minkä takia vesi soveltuu välittämään Kuusta
tulevia voimia. Oletetaan, että meillä on juuri ollut sateisia päiviä ja niitä seuraa täysikuu.
Kuun voimat tulvivat kaikkeen kasvillisuuteen valtavalla voimalla, joka ei olisi mahdollinen
ilman edeltäneitä sadepäiviä.

Siksipä on aivan eri asia, kylvääkö siemenet sateen jälkeen ennen täyttäkuuta vai ajatukset-
tomasti milloin tahansa. Jotain tulee oraalle varmasti aina. Kuitenkin on hyvä toimia sateen ja
täydenkuun mukaan, koska täydenkuun vaikutukset toteutuvat määrätyissä kasveissa sateen
jälkeen valtavan voimakkaasti ja aurinkoisten päivien jälkeen kituliaasti ja heikosti.

Tämä tieto on kuulunut vanhoihin talonpoikaistapoihin. Sanottiin sananlasku ja tiedet-
tiin, mitä pitää tehdä. Nykyään sananlaskuja pidetään vanhana taikauskona. Niiden kuvaa-
mista yhteyksistä ei ole tieteellistä selvitystä eikä sitä pidetä tarpeellisenakaan.

Maata ympäröi ilmakehä, jonka lämpötila vaihtelee kylmemmästä lämpimämpään. Tiet-
tyinä aikoina esiintyy huomattavia lämpökasaumia, jotka purkautuvat ukkosena, jos lämmön
aiheuttama jännitys kasvaa liian suureksi. Henkinen tarkastelu osoittaa, että vedellä ei ole
minkäänlaista suhdetta piihin, kun taas lämmöllä suhde on tavattoman voimakas.

Lämpö saattaa aivan erityisesti toimintaan voimat, jotka voivat vaikuttaa piinomaisen

SIMMÄINEN ESITELMÄ

kautta ja jotka tulevat Saturnuksesta, Jupiterista ja Marsista. Niitä voimia on tarkasteltava
aivan eri tavoin kuin Kuusta tulevia.

Saturnus tarvitsee 30 vuotta kierrokseensa Auringon ympäri, Kuu vain 30 tai 28 päivää
vaiheisiinsa. Saturnus on siis vain 15 vuotta näkyvissä, minkä takia sen täytyy olla aivan toisel-
la tavalla yhteydessä kasvin kasvuun. Epäilemättä Saturnus ei vaikuta vain silloin, kun se lois-

taa alas maahan, vaan myös silloin kun sen säteilyn on kuljettava maan lävitse.

PIKALPTT
yytt0 a 5
W N
jo YIT
| ot N
j ! U
J j
; %
/ 1
/
| /
, Y
Y, i
1 otta 8! sl"
VAT J]
1

J!
tl!
I
LUTYYR taannut" ja

Saturnus tekee kierroksensa 30 vuodessa. Katsoessamme sen rataa huomaamme, että toi-
sinaan se paistaa suoraan johonkin kohtaan maapallolla, sitten taas samaan kohtaan maapal-
lon läpi. Ilman lämpösuhteista riippuu, kuinka vahvasti Saturnus-voimat pystyvät vaikutta-
maan kasvien elämään. Kylmällä ilmalla ne eivät pääse perille, lämpimällä pääsevät. Miten
niiden vaikutus näkyy kasvillisuudessa? Emme näe sitä yksivuotisissa kasveissa, jotka vuo-
denkulussa syntyvät ja kuihtuvat jättäen jälkeensä vain siemeniä. Saturnus vaikuttaa maan
lämpövoimien avulla monivuotisten kasvien kehittymiseen. Lämmön välityksellä kasveihin
tulevat vaikutukset ilmenevät puiden kaarnassa ja kuoressa, kaikessa mikä tekee kasveista
monivuotisia.

Kasvin eliniän rajoittuminen yhteen vuoteen riippuu planeetoista, joilla on lyhyt kierto-

aika. Nopeasti ohimenevän vastakohtana monivuotisuus, kasvien pitkä elinikä ja kaarnan- ja

1 ma

kuotenmuodostus tulee niiden planeettojen voimista, jotka vaikuttavat Eimimön ja kadmyy
du valityksellä ja joilla on pika Kiertoaika kuten Satumiiksellaä 30 ja Jupiuernllä 1) vuonna.
simerkiksi tämmea istuttaessa teillä on merkitystä. On ymmärrettävä oikein Marsin vaiheet,
ella oikean Mars vaiheen aikana istutettu tammi kehittyy aivan toisin kuin sattumanvaraisesti
mttettu Havupuille merkitsevät Saturnus-voimat hyvin paljon ja niiden menestyminen riip-
[un siitä, istutetaanko ne Saturnuksen nousuvaiheessa vai jonain muuna aikana.

Asioita tunteva voi kasvien viihtymisen perusteella tarkasti nähdä, onko istutettaessa voima-
yhteydet otettu huomioon vai ei. Sekin mikä ei ole aivan avoimesti silmin nähtävissä, tulee
ilmi muissa elämänyhteyksissä. Esimerkiksi puilla lämmitettäessä lämpö on terveellisempää,
Jos puut on istutettu koko maailmankaikkeutta mielessä pitäen. Juuri arkipäiväisissä yhteyk-
vissä näiden asioiden merkitys tulee näkyviin.

Ihmiset ovat lakanneet ajattelemasta tuollaisia asioita. Kaiken tahdotaan ja kuvitellaan
toimivan kuin koneen; tarvittavat laitteet ovat tuossa, kone käynnistetään, ja kaikki sujuu.
Samalla materialistisella tavalla uskotaan luonnonkin käyvän.

Näin lähestymme yhteyksiä jotka ovat merkityksellisiä käytännön elämässä. Suuria arvoi-
tuksia nousee eteemme. ”Miksi nykyisin on mahdotonta saada sellaisia perunoita kuin nuo-
ruudessani syötiin?” Totta se on, olen etsinyt kaikkialta. Sellaisia perunoita ei voi saada enää
sielläkään, missä minä niitä aikoinani söin. Perunoiden sisäinen ravinnollisuus on ajan muka-
na yleisesti heikentynyt. Viimeiset vuosikymmenet osoittavat sen hyvin selvästi.

Maailmankaikkeuden sisäisiä vaikutuksia ei nykyään ymmärretä ollenkaan. Niitä on kui-
tenkin jälleen etsittävä tavalla, jota olen teille tänään alustavasti osoittanut. Kysymys on asiois-
ta, jotka ulottuvar pitkälti yli nykyisen näköpiirin. Emme ainoastaan jatka niistä, vaan tulem-

me myös soveltamaan niitä syvemmin käytäntöön.

Ensimmäisten esitelmien aikana kokoamme oleellisimman maatalouden menestymisedel-

lytyksistä. Siitä voimme sitten kehittää ideoita käytännössä toteutettaviksi; ainoastaan toteu-
tettuina niillä voi olla jotain merkitystä. — Aluksi meidän täytyy tarkastella maatalouden tuot-
teiden syntyä ja niiden yhteyttä koko maailmankaikkeuteen.

Maatalouden olemus voi toteutua sanan täydessä merkityksessä vain, jos tila ymmärre-
tään yksilöksi, omaksi suljetuksi yksilöllisyydekseen. Siihen tulisi pyrkiä jokaisella maatilalla,
vaikka täysin sitä ei voi saavuttaa. Omavaraisuuteen pitäisi pyrkiä kaikessa tilan tuotantoa
koskevassa; karja kuuluu luonnollisesti osana tähän. Muualta tulevia lannoitteita on pidettävä
tilanhoidon ihanteen kannalta lääkkeinä sairastuneelle maatilalle.

Terveen maatilan on kyettävä itse tuottamaan kaikki, mitä se tarvitsee. Vain niin kauan
kuin näkökulma on pelkästään aineellisuudessa eikä koko todellisuutta oteta huomioon, voi-
daan kysyä: ”Eikö ole yhdentekevää, otetaanko lanta naapurista vai omalta tilalta?” — Niin
kuin sanoin, ihannetta ei voi toteuttaa jyrkästi, mutta maatilalle välttämätön omavaraisuuden
periaate on ymmärrettävä, jos tilaa halutaan hoitaa asianmukaisesti.

Esitetyn väitteen oikeutus selviää, kun tarkastellaan maaperää ja siihen maapallon ulko-
puolelta kohdistuvia vaikutuksia. Nykyään on tapana puhua kovin abstraktisti voimista, jotka
vaikuttavat maahan sen ulkopuolelta. Tiedetään kyllä, että auringonvalolla ja lämmöllä ja
säätieteellisesti niihin liittyvillä seikoilla on tietty suhde kasvillisuuden muotoutumiseen. To-
dellisuutta ei nykyisen näkemyksen pohjalta voida tuntea, koska näkemys ei tavoita kaikkia
realiteetteja. Meidän on tarkasteltava asioita useista eri näkökulmista. Lähtekäämme tänään
liikkeelle ajatuksesta, että maaperä muodostaa maatalouden perustan.

Kuvaan piirroksessa (s. 19) maaperän pintaa kaavamaisesti viivalla. Yleensä maaperä aja-

tellaan pelkäksi epäorgaaniseksi aineeksi, jossa on eloperäistä ainetta vähäisiä määriä korkein-
taan siksi, että se muodostaa humusta tai koska sitä lannoitetaan. Nykyään ei edes ajatella,
saati myönnetä todeksi, että maaperä sellaisenaan olisi elävää ja että siinä itsessään olisi jotain
kasvinomaisia, jopa sielullisia ominaisuuksia.

Tarkastellessamme maaperän sisäistä elämää, joka on talvella aivan erilainen kuin kesällä,
tulemme käytännön kannalta tärkeälle alueelle, johon ei nykyaikana kiinnitetä mitään huo-
miota. Maaperä on nähtävä eräänlaisena elimenä luonnon elimistössä.

Maaperä on todellinen elin, ja sitä voi verrata ihmisen palleaan. Tarkemmin katsoen se ei
pidä paikkaansa, mutta kuva auttaa oivaltamaan, mistä oikein on kysymys. Pallean yläpuolella
ihmisessä on tiettyjä elimiä, ennen kaikkea pää ja hengityksen ja verenkierron elimet, ja ala-

puolella taas muita elimiä.

n ty,

”
(2 UL
I 10 J kuollut lämpö

VY
t i
LUPA dT

vt
PILLI LUULLLKLTUKTTTITYTYTTYTI miu PETTITTTKKETITAMUIVTATEKKIITIITYYTTIJÄ

N
U
UN

O
v elävä lämpö
H

Kun verrataan maaperää ihmisen palleaan, tarkasteltavan yksilön pää on maanpinnan
alapuolella ja ihmiset yhdessä eläinten kanssa elävät sen vatsassa. Maan päällä oleva kuuluu
kokonaan maatilayksilön sisälmyksiin. Olemme tilan vatsassa ja niin on kasvillisuuskin. Ky-
seessä on todellinen yksilö ja voimme ymmärtää sitä oikein vasta, kun näemme sen ihmiseen
verrattuna seisovan päällään. Eläimeen verrattuna asia on toisin, kuten myöhemmin huo-

maamme. — Miksi sanon maatilayksilön seisovan päällään?

Maan välittömässä läheisyydessä ilma, vesihöyry ja lämpö vastaavat ihmisen vatsaosaa,
siellä me olemme ja hengitämme, sieltä me ja kasvit saamme ulkoista lämpöä, ilmaa ja vettä.
Sen sijaan maan sisäiset, maanpinnan alapuolen tapahtumat vaikuttavat kasvillisuuteen kuin
pää elimistöön, etenkin lapsuudessa, mutta myös koko elämän ajan. Maan päällä ja alla ole-
van välillä vallitsee jatkuva, elävä vuorovaikutus.

Kun paikannamme vaikutuksia — toivon teidän katsovan tätä lähinnä vaikutusten pai-
kantamisena — voimme sanoa, että maanpinnan yläpuolinen toiminta riippuu niin kutsutuista
lähiplaneetoista Kuusta, Merkuriuksesta ja Venuksesta, joiden vaikutus tukee ja muuntaa
Auringon vaikutusta. Sen sijaan ulkoplaneetat, jotka kiertävät Auringon radan ulkopuolella,
vaikuttavat kaikkeen maanpinnan alapuolella olevaan. Ne tukevat Aurinkoa sen vaikuttaessa
maan kautta. Kasvillisuudesta on siis etsittävä ulkoavaruuden vaikutusta maan alta ja lähi-
avaruuden maanpinnan yläpuolelta.

Kaukaa avaruudesta kasvillisuuteen kohdistuvat vaikutukset eivät kaikki tule suorana
säteilynä, vaan osan ottaa maa ensin itseensä ja sitten säteilee ne takaisin ylös. Maaperän hyvät
tai vahingolliset vaikutukset kasvillisuuteen ovat siis oikeastaan takaisin heijastuvaa kosmista
säteilyä. Maanpinnalla välittömästi vaikuttava säteily varastoituu ilmaan ja veteen ja vaikuttaa
niistä. Voimme nähdä, että maaperän sisäisellä koostumuksella on yhteys kasvillisuuteen. Asia
on myöhemmin laajennettava koskemaan myös eläimiä.

Hiekasta ja kivestä löydämme ne maaperän tapahtumat, jotka riippuvat kosmoksen etäi-
simmistä ääristä tulevista vaikutuksista. Vettä läpäisemättömät hiekka ja kivi eivät yleisen kä-
sityksen mukaan sisällä mitään ravinteita. Ne ovat kuitenkin kasvutapahtumille yhtä tärkei-
tä kuin muutkin tekijät, koska ne välittävät ulkoavaruudesta säteileviä voimia. Kuulostaa ehkä
ensin uskomattomalta, mutta piipitoinen hiekka välittää kaikkea, mitä voimme kutsua maarän
elämäksi ja kemiaksi. Maaperästä ne heijastuvat takaisin ylös.

Maaperän elämä ja kemia riippuvat kokonaan hiekan osuudesta. Kasvin juurien ”koke-

aines ottaa vastaan kosmista elämää ja kosmoksen kemiallista vaikutusta. Kasvillisuuden tut-
kimus edellyttää aina geologisen perustan tuntemista. Piipitoinen maa, vaikka syvälläkin, on
välttämätöntä kasveille, joissa juuri näyttelee tärkeää osaa. Piitä on kuitenkin — mieleni tekee
sanoa Luojan kiitos — piihappona ja muina yhdisteinä maapallolle levinneenä 47-48 %. Voi-
daan siis luottaa siihen, että piin vaikutusta saadaan tarpeeksi.

Nyt on kysyttävä, miten piin juuristoon välittämä voima voidaan johtaa kasvissa ylös-
päin. Senhän täytyy virrata ylös; avaruus huolehtii ”päästä”, mutta tapahtuman täytyy kuiten-
kin olla vuorovaikutuksessa maanpäällisen ”vatsan” tapahtumiin. Maahan tulevan kosmisen
säteilyn täytyy voida virrata ylöspäin. Tähän tarkoitukseen on savi. Savi välittää kosmiset vai-
kutukset alhaalta maaperästä ylös kasviin.

Edellä oleva jo auttaa meitä käytännön toimenpiteisiin siirtyessämme pohtimaan, miten
on suhtauduttava saviseen ja miten hiekkaiseen maahan sen mukaan, minkälaisia kasveja
viljelemme. Tietysti on tärkeää muistaa, mitä savesta yleensä tiedetään ja kuinka sitä pitää
muokata, että se saadaan hedelmälliseksi. Ensiksi on kuitenkin ymmärrettävä, että savi on
ylöspäin suuntautuvan kosmisen virtauksen kantaja.

Kosmisen ylöspäin suuntautuvan lisäksi on olemassa toinen virtaus, jota nimitän terrest-
riseksi, maanomaiseksi. Se tapahtuu ”vatsassa? ja johtuu eräänlaisesta ulkoisesta ruoansulatuk-
sesta. Tapahtumat maanpinnan yläpuolella olevassa ilmassa merkitsevät eräänlaista ruoansula-
tusta, jonka läpi kulkenut substanssi on vedettävä maan sisään todellisen vuorovaikutuksen
syntymiseksi. Maanpinnan yläpuolella vesi ja ilma kehittävät voimia ja hienoja homeopaattisia
ainepitoisuuksia, jotka maa vetää sisäänsä kalkin avulla. Maan kalkkipitoisuus ja kalkin
homeopaattinen levittäytyminen välittömästi maan pinnalla johtaa maanomaista vaikutusta
maaperään.

Näiden ilmiöiden tutkimiseksi syntyy vielä joskus nykyaikaisen abstraktin tieteen sijalle

todellinen tieteellisyys, ja niistä voidaan saada tarkkoja tietoja. Opitaan esimerkiksi tietämään,
että Auringon, Venuksen, Merkuriuksen ja Kuun piiriin kuuluvan maanpäällisen lämmön ja
Jupiterin, Saturnuksen ja Marsin vaikutusten alaisen maan sisältä vaikuttavan lämmön välillä
on suuri ero. Nämä kaksi lämpöä eroavat toisistaan täysin. Toista voimme kuvata kasvin ku-
kinnon ja lehtien lämmöksi, toista sen juurilämmöksi. Maan päällä vaikuttavaa lämpöä voim-
me nimittää kuolleeksi, maan alla vaikuttavaa eläväksi.

Maan alla lämmössä on erityisesti talvisaikaan jotakin elämän alkuperustasta. Jos me ih-
miset joutuisimme alttiiksi sille, meistä tulisi tavattoman tyhmiä. Voidaksemme olla viisaita,
täytyy lämmön ympärillämme olla kuollutta. Lämpö elävöityy jossain määrin heti, kun kalkki
tai maaperän muut ainekset vetävät sitä maan sisään tai yleensä kun ulkoinen lämpö muuttuu
sisäiseksi. Nykyisin tiedetään, että ilma maan päällä on erilaista kuin maan sisällä. Maassa ilma
sisältää enemmän hiilidioksidia, maan päällä enemmän happea. Syytä siihen ei tiedetä. Syynä
on kuitenkin se, että myös ilma elävöityy joutuessaan maan sisään.

Veden ja kiinteiden aineiden laita on toisin. Ne muuttuvat maan sisässä vieläkin kuol-
leemmiksi kuin maan päällä. Ne menettävät jotain ulkoisesta elävyydestään, mutta juuri sen
vuoksi ne samalla kykenevät ottamaan vastaan kaukaisimpiakin kosmisia voimia. Mineraalisten
aineiden täytyy vapautua välittömästi maan yläpuolella vaikuttavista voimista kyetäkseen vas-
taanottamaan kaukaisia kosmisia voimia. Helpoimmin ne pääsevät maan sisässä vaikuttavien
kaukaisten voimien yhteyteen tammikuun 15. ja helmikuun 15. päivien välisenä aikana, siis
talvella. Silloin on kiteytymisvoiman eli muotovoiman vaikutus mineraalisiin aineisiin suu-
rimmillaan. Kivennäiset ovat silloin vähiten riippuvaisia omasta mineraalisuudestaan ja alttii-
ta kosmoksesta tulevien kiteyttävien voimien vaikutuksille.

Tilanne on siis seuraava: tammikuun päättyessä mineraaleilla on suurin pyrkimys kitey-
tymiseen ja syvemmälle maahan mentäessä niiden pyrkimys kiteiseen puhtauteen kasvaa.

Kasvien kasvulle mineraalit ovat tuona ajankohtana yhdentekeviä. Kasvit ovat silloin nimit-

tiin eniten oman itsensä varassa, vähiten ennen ja jälkeen mainittua ajankohtaa. Varsinkin
uuri ennen kiteytymistä mineraaleista säteilee voimaa, joilla on erityinen merkitys kasvilli-
suudelle. Voimmekin sanoa, että suunnilleen marraskuusta joulukuuhun kasvien kehitys mää-
äytyy maaperän sisältä. Siitä seuraa kysymys, miten voimme käyttää tietoa hyväksi.

Maaperään on hyvä lisätä savea, joka vahvistaa sen kykyä välittää niitä voimia, joiden

valmistaa maaperää nostamaan kiteyttäviä voimia — niitä voi tarkastella esimerkiksi lumesta —
kasvien käyttöön. Voimat tulevat sitä intensiivisemmiksi ja voimakkaammiksi, mitä syvem-
mälle maan sisään mennään. Kristallisaatiovoimia on autettava ylöspäin ennen niiden huip-
pukohtaa tammi-helmikuussa.

Mitä hyödyllisimpiä viitteitä on siis mahdollista saada näennäisesti hyvinkin kaukaisista
asioista. Viitteet voivat auttaa ratkaisevasti, koska muuten jäisimme pelkän kokeilemisen va-
raan. On ymmärrettävä, että osa maatilan kokonaisuudesta on maanpinnan alla ja että maati-

la muodostaa elävän yksilön, joka kehittyy myös ajassa ja jonka elämä on erityisen vahvaa

juuri talvella. Kesällä se jossain mielessä kuolee.

Seuraavaksi käsittelemme maan muokkauksen kannalta tärkeintä seikkaa eli kysymystä, millä
edellytyksillä kosmoksen voimat pääsevät vaikuttamaan maan piirissä. Sen ymmärtämiseksi
aloitamme tarkastelun siemenen muodostumisesta.

Siemen ymmärretään tavallisesti erittäin monimutkaisena molekyylirakenteena, jonka
tuntemista korostetaan. Katsotaan, että yksinkertaisen molekyylin rakenne on yksinkertainen
ja että se kehittyy yhä monimutkaisemmaksi, kunnes päädytään valkuaismolekyylin suunnat-
tomaan monimutkaisuuteen. Sitä ihaillaan ja ihmetellään. Ajatellaan, että valkuaismolekyylin

on pakko olla huippuunsa kehittynyt, koska siitä kasvaa uusi organismi. Koska suunnattoman

erilaistunut organismi on aiheena jo siemenessä, myös mikroskooppisen tai hypermikros-

kooppisen aineen täytyy olla rakenteeltaan äärimmäisen monimutkainen. Jossain määrin asia

onkin niin. Valkuaisaineen muodostuessa molekyylirakenne erilaistuu huippuunsa. Uusi
organismi ei kuitenkaan koskaan syntyisi siitä äärimmäisestä monimutkaisuudesta.

Uusi organismi ei kehity siemenestä sillä tavalla. Äitikasvi tai eläimen emä ei pelkästään
jatka olemassaoloaan siemenessä ja synny sitten lapsikasvina tai poikasena. Se ei kerta kaikki-
aan ole totta. Huippuunsa erilaistunut rakenne hajoaa ja lopulta syntyy pieni kaaos siitä, mikä
oli saavuttanut suurimman rakenteellisen monimutkaisuuden. Muoto hajoaa maailman-
tomuksi.

Sicmeneen alkaa vaikuttaa koko ympäröivä maailmankaikkeus. Se painaa siemeneen jäl-
kensä ja rakentaa sen pienestä kaaoksesta, mitä siitä maailmankaikkeuden eri puolilta tulevien

vaikutusten avulla voi rakentaa. Siemenessä on kuva maailmankaikkeudesta.

/ / VITILIIALLTTT, 22
(2

/
// " 1 W
/ ( 3 I
0 £ Ct G
/ . % HYTÄÄÄ N
/ PYKÄ ”,
i /
VA ,
4 ;
Y sättvi I
1, [U N U m /
JA tt N [2 ij
UA ! (ti UTA J
N, ja /

UT 1 1, yi .
Vm 1111! ma puna inen
== vihreä

Siemenen muodostuksessa maanomainen järjestäytymistapahtuma kulkee joka kerta lop-

puun, kaaokseen saakka. Uusi organismi rakentuu joka kerta siemenkaaoksesta koko maail-

kulaisuus pyrkii saamaan siemenen juuri oikeilta suunnilta tulevien voimien alaiseksi, että

voikukan siemenestä kasvaisi jälleen voikukka eikä happomarjapensas.

[3
NSN

Kasvi on kuva jostain kosmisesta konstellaatiosta ja rakentuu aina kosmoksesta käsin. On
litimätöntä särkeä maanomainen järjestys mahdollisimman suureen kaaokseen, jotta kosmiset
eimat voisivat vaikuttaa maan piirissä. Kasvin kehityksessä luonto huolehtii siitä itse tietyssä
"aarin. Meidän on huolehdittava siitä, että kosminen pysyy kasvissa siemenmuodostukseen
ukka.
Siemenessä on kuva koko kosmoksesta joltain maailmankaikkeuden suunnalta. Kons-
+ Haatio vaikuttaa siemeneen ja antaa sille muodon. Samalla hetkellä kuin siemen kylvetään,
"hen alkavat vaikuttaa maanomaiset ulkoiset voimat. Siemen täyttyy halusta kieltää kosmi-
en ja kasvaa rehottaa kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Maanomainen ainetta muodostava ja
| osminen muotoa luova vaikutus ovat vastakkaiset.
Siemen on saatettava kaaokseen, mutta toisaalta siemenen alkaessa itää ja versoa on myös
* alitimätöntä saada maanomaista voimaa kasviin vastapainoksi kosmiselle. Se voi tapahtua
— 111 johtamalla kasviin sellaista maan päällä olevaa elämää, joka ei ole vielä saavuttanut kaaos-
11. stis siemenen muodostamisen astetta, vaan jonka kehitys on pysähtynyt ennen sitä.
Maapallolla on seutuja, joilla luonnontalouden rikas humuksen muodostuminen koituu
'hmisen hyväksi aivan erityisesti. Ihminen pystyy oikeastaan hyvin huonosti korvaamaan luon-
"ollisen humusmuodostuksen antamaa hedelmällisyyttä. Mihin humuksen muodostuminen
perustuu? Se perustuu siihen, että luonnontapahtumat ottavat kasvielämästä vastaan sen, mikä
aikutuksia. Kun sitä käytetään hyväksi kasvien kehittymisessä, varsinainen maanomainen
-tadlään pysymään kasvissa. Kosmisuus vaikuttaa vain siinä virrassa, joka nousee taas kohti
temenen muodostusta. Maanomainen vaikuttaa lehtien ja kukkien versomisessa, mihin kos-
minen vain säteilee vaikutustaan. Sitä voi seurata ihan tarkasti.

Kuvitelkaa, että teillä on juurista ylös versova kasvi. Lehdet ja kukat levittäytyvät ja varren

1-t.issä kehittyy siemen. Maanomaista lehdissä ja kukassa on muotoutuminen, joka samalla on

maanomaisella aineella täyttymistä. Lehti tai jyvä kehittyy paksuksi, siis ottaa sisäistä aineel-

lisuutta ja se on maanomaisuutta, joka ei vielä ole edennyt kaaokseen. Kosmoksesta peräisin

oleva siemenen voima purkautuu kasvin kehittyessä varren kautta pystysuorassa ja säteilee

lehtiin ja kukkiin. Voimme havaita sen välittömästi.

137) Kyn 44 e
In, PUAARAN
MSI

b
amer;

vihreä

Katsokaa kasvin vihreitä lehtiä. Niiden muoto, paksuus ja vihreä väri on maanomaista.

Ne eivät kuitenkaan olisi vihreitä, ellei niissä eläisi myös Auringon kosminen voima. Värik-

käissä kukissa ei ole ainoastaan Auringon kosmista voimaa. Ulkoplaneetat Mars, Jupiter ja

JO,
VULMLIPSI g!!! %

E £ p
(25 Jaa!

PX n.

PULLON
JU a JN

U n, nt
riit 10, sunt

kelt

AO OINIINN
kN

s aytO UN,
v KY
N CN

, VALU ' ”
5 TA ,
Typy pyöri Mn ijtt!"

sin.

etta,

TT
N

vihreä

Saturnus osallistuvat myös värien syntyyn. Kun kasvien kehittymistä tarkastellaan näin, voi-

daan ruusun punaisessa värissä nähdä Marsin voima. Keltaista auringonkukkaa nimitetään

Auringon kukaksi muotonsa vuoksi, värinsä puolesta sitä tulisi kutsua Jupiterin kukaksi. Kun

% £

lapiterin voima tukee Auringon voimaa, tulee kukista keltaisia ja valkoisia. Sikurin sinisyydessä
(nostamme Auringon voiman lisäksi Saturnuksen. On täysin mahdollista nähdä punaisessa
|ulassa Mars, valkoisessa ja keltaisessa Jupiter, sinisessä Saturnus ja vihreässä lehdessä itse
Wurtnko. Kukkien värityksessä ilmenevä voima vaikuttaa erityisen vahvasti kasvin juuressa.
"laaperässä on ulkoplaneettojen elävöittävä ja voimistava vaikutus, kuten jo aikaisemmin olem-
me todenneet.

Kasvin juuren näemme, kun vedämme sen maasta. Juuressa kosminen vaikutus on suu-
ein Maanomaisin on kukassa, missä kosmisuutta on vain värien hienoissa vivahteissa. Maan-
emaimen vaikutus juuressa ilmenee muotoutumisena, jakautumisena ja haaroittumisena, sillä
"raanomaiset voimat luovat kasvin muodon. Haaroittumattomat juuret ovat siis erityisen kosmisia.

Maaperän maanomainen ilmenee juurien haaroittumisena samoin kuin kosminen kuk-
| 111 värikkyydessä. Auringon vaikutus on keskellä, ennen kaikkea vihreissä lehdissä, kukan ja
imien välisessä vuorovaikutuksessa ja kaikessa siihen liittyvässä. Auringon vaikutuksen voi

11% rinnastaa maanpinnan toimintaan ”palleana”, kun taas kosminen toimii maan sisällä ja
kuttaa sieltä kasvin yläosaan.

Maanomainen voima vaikuttaa maanpinnan yläpuolelta myös alaspäin, minne kalkki
vahittää sen. Kun kalkki vetää maanomaista voimaa juuriin saakka, kasvit haarovat juurensa
olsamaisesti joka suuntaan. Sellaiset kasvit eivät ole juurikkaita vaan hyviä rehukasveja, esi-
meikiksi esparsetti. — Kasvien ymmärtämiseksi meidän on tarkasteltava niiden muodosta ja
varistä, missä määrin kosminen ja maanomainen vaikuttavat niihin.

Kosmisen vaikutuksen voimistuminen ilmenee kasvissa varrelle tyypillisten ominaisuuk-

111 korostumisena. Missä kosmisuus siis elää kasvissa? Piissä; katsokaapa peltokortetta, joka
morastaan vetää puoleensa kosmista voimaa, kuinka siinä on piitä! Kosmisuutta on pelto-

| rtteessa tavallaan ylen määrin — siinä on 90 % piihappoa — mutta se ei ilmene kukassa vaan

lampien osien kasvussa.

Oletetaan, että haluamme pidättää juureen kasvin pyrkimyksen ylös lehtiin ja varteen.
Kasvilajit ovat kuitenkin niin vakiintuneita Maan evoluution nykyisenä kautena, että niihin
ei voi paljon vaikuttaa. Menneinä aikoina asia oli toisin, kasveja oli helppo muuntaa toisiksi,
millä oli paljon merkitystä. Asia on tärkeä vieläkin, kun etsitään eri kasvilajeille suotuisia
kasvuolosuhteita.

Mitä on otettava huomioon, jos halutaan, että kosminen voima ci työnny kasvissa koko-
naan kukintoon ja hedelmään, vaan pysyy alhaalla? Mitä on tehtävä, että varren- ja lehden-
muodostus pysyy juuren alueella?

On käytettävä hiekkaista maata, jonka piipitoisuus säilyttää ja jopa vangitsee kosmisuutta.
Siihen pyritään esimerkiksi perunanviljelyssä. Perunan kukanmuodostus täytyy pidättää ja
säilyttää mukulassa. Mukula ei ole juurta, vaan vartta joka pidättää kehityksessään lehteä ja
vartta muodostavat voimat. Peruna on istutettava hiekkaiseen maahan, että kosmiset voimat
säilyisivät siinä.

Siinä ovat kasvintarkastelun aakkoset. Meidän on osattava sanoa, mikä kasvissa on kos-
mista ja mikä maanomaista vaikutusta. On tiedettävä, kuinka kosminen saadaan maassa
vahvemmaksi ja pysymään enemmän juurissa ja lehdissä tai kuinka se saadaan ohentumaan
niin, että se voi tulla imetyksi kukkiin väreiksi tai hedelmiin mauksi. Aprikoosin maku on
samaa kuin kukkien väri, hedelmiin asti noussutta kosmisuutta. Omenaa syödessämme syömme

todella Jupiteria ja luumua syödessämme Saturnusta.

Jos ihmiskunta tänään joutuisi luomaan Maan alkuaikojen harvalukuisista kasveista hedelmä-
lajien nykyisen runsauden, se ei pääsisi pitkällekään. Olemme saaneet eri hedelmälajit perin-
tönä. Ne ovat syntyneet aikana, jolloin ihmiskunta pystyi vaistonvaraisesta alkuviisaudestaan
kehittämään kasveja silloisista primitiivisistä lajeista. Emme pystyisi paljoonkaan, jos nykyi-

sellä ajattelullamme yrittäisimme tehdä kaiken alusta. Nykyään kaikki tehdään kokeilemalla

1 tse kasvutapahtumiin perehdytä asianmukaisesti. Niiden tunteminen on kuitenkin eh-
oton edellytys, jos maataloutta aiotaan jatkaa.
Ystävämme Stegemann mainitsi tuotteiden laadun heikkenemisen, mikä pitääkin paik-
1 sa. Laadun heikkeneminen ja ihmisen sielunrakenteen muuttuminen ovat yhteydessä Kali
una aikakauden päättymiseen maailmankaikkeudessa. Suuri, myös luontoa koskeva muutos
n edessämme. Luontaisina taipumuksina ja tietoina, esimerkiksi perinteisenä lääkitsemisenä
iulkenut entisten aikain perintö menettää merkityksensä. Meidän on hankittava uutta tietoa
| ntäksemme vallitsevat luonnonyhteydet. Ihmiskunnalla ei ole muura vaihtoehtoa kuin joko
oppii luonnon suurista yhteyksistä, maailmanyhteyksistä, tai antaa luonnon ja ihmiselämän
W eeneroitua ja kuolla. Tarvitsemme luonnon todelliseen olemukseen yltävää tietoa kuten
*anhoima aikoinakin.
Nykyihmisellä on välttävästi tietoa ilman käyttäytymisestä maan sisässä, mutta valon vas-
tavasta käyttäytymisestä hän ei tiedä mitään. Hän ei tiedä, että kosminen kivennäinen, pii,
vtaanottaa ja välittää valon vaikutusta maan sisällä. Maanomaisiin elämäntapahtumiin kuu-

linna humuksen muodostuminen ei vastaanota valoa eikä välitä sen vaikutuksia maassa.

Iasvien kasvuun liittyy aina tietty eläimistö. Ihmisen voimme — syystä joka selviää myöhem-
in — jättää tässä vaille huomiota, mutta eläimiä emme voi sivuuttaa. Paras kosmiskvalitatiivinen
ialyysi tapahtuu itsestään jonkin alueen kasvillisuuden ja eläimistön yhteiselämässä. Oikea
aari lehmiä, hevosia ja muita eläimiä maatilalla tuottaa juuri niin paljon lantaa kuin tarvi-
tan kaaokseksi muuttuneen tilalle. Kun hevosia, lehmiä ja sikoja on oikeassa suhteessa, lan-
11 niiden elimistöt erittävät lantaa niin paljon kuin maa tarvitsee.

Ihanteena, joskaan ei aivan toteutettavissa, on että tilan oma karja tuottaa lannan. Vain

"lloin tila on terve. Jos lantaa on pakko hankkia muualta, se on nähtävä lääkkeenä sairastuneelle

tilalle. - Tämä edellyttää luonnollisesti, että kehitetään oikea tapa määritellä, paljonko eläimiä

erilaisilla tiloilla tarvitaan. Asia selviää kyllä, kun meillä on tieto kyseeseen tulevista sisäisistä

voimista.

Eläimen elimistön ymmärtämiseksi palauttakaamme mieleen, mitä on

esitetty maanpin-
nan yläpuol

ella olevasta ”varsasta” ja maanpinnan alapuolella ol

värin sekä aineen rakenteen Ja koostumuksen suhteen Saturnus,
el

evasta ”päästä”. Muodon ja

Jupiter ja Mars vaikuttavat

äimeen edestä taaksepäin, siis suunseudusta sydäntä kohti. Auringon vaikutus on sydämeen.

Venus, Merkurius ja Kuu vaikuttavat häntäpäätä kohti. Tästä kiinnostuneiden olisi kehitettä-

vä tietämystään tarkastelemalla muotoja.

Mo
pihi
J vahtiin, paa, /
i "i? W PITI! ,
d U YH () PÄÄ
LALLI JA (A IA i
4 K W LON (A
/ N, NUNTIA3 v. PT JN
% f UKOT JA N solaan
KUPPPTMPTTYPPIPAITTIL IATA i %
o VA
1 IT 5inä
p O EO
(J YL 1] f LU
MU YL N 4 JA PYK
J (o! m, 7 9 414
Pj "19 (A :
j H £ +
aiiseiitt! 4 1 N H
107
11 1
UP 1 i
KA
punainen Sininen

Kun museossa katsotte jonkin nisäkkään luu rankoa, tehkää se ajatellen, että eläimen pää

on ensisijaisesti muodostunut Auringon suoran säteilyn virratessa suusta sisään. Pään ja kai-
ken siihen välittömästi liittyvän muodostuminen riippuu eläimen suhteesta v.

aloon. Leijonalla
se on erilainen kuin hevosella.

Auringonvaloa tulee maahan myös heijastumalla Kuun kautta. Kuusta heijastuvana valo

el vaikuta eläimen päähän vaan sen takaosaan. (Se koskee erityisesti sikiötä.) Huomatkaa luu-

"non takaosan omalaatuinen suhde pään muotoon. Kehittäkää muotoaistia kokeaksennc

etakohtaisuuden eläimen etu- ja takaosan välillä: kuinka takaosa on muodostunut, kuinka
jat kiinnittyvät ja kuinka peräaukko johtaa ulos; kaikki on aivan toisin kuin päässä. Fläi-
ten ctu- ja takaosissa ilmenee Auringon ja Kuun vastakkaisuus.

Auringon vaikutus ulottuu sydämeen saakka pysähtyen sen etupuolelle. Mars, Jupiter ja
"turnus vaikuttavat pään ja veren muodostumiseen, Merkurius ja Venus tukevat Kuun vai-
Lutusta sydämestä taaksepäin. Jos kuvittelemme eläimen asentoon, jossa se työntää päänsä
'naahan ja ojentaa takaosansa ylös, saamme kuvan maatilayksilön näkymättömästä ”asennosta”.

[:läimen muoto ilmaisee sen lannan ja maan tarpeiden välisen yhteyden. Kosmiset vaiku-
tikset nousevat maan sisältä kasveihin ja jos niitä on runsaasti eläimen syömissä kasveissa, sen
lanta on oikeaa juuri kyseiselle maaperälle.

Kaikki suljetun maatilayksilön tarpeet ymmärretään, jos asiat opitaan näkemään muoto-

jen perusteella. Se koskee myös karjaa.

N
aran

ver pamnn

i
:
|
i
i
H
|
i
i
s
*
jä

ln kertonut kosmoksen voimista, jotka vaikuttavat maataloudessa maaperän aineiden väli-
Leellä. Meidän täytyy nyt selvittää tarkemmin näiden voimien ja aineiden välisiä suhteita,
+114 pääsisimme seuraavissa esitelmissä puhumaan käytännön sovellutuksista. Vänään rarkas-
o loime luonnon toimintaa yleensä.

Ivpen merkitys maatalouden kokonaistuotannolle on eräs tärkeimpiä kysymyksiä ja juu-

ota on aikanamme tullut hyvin sekava. Typestä ymmärretään vain kaikkein ulkoisin ja
[ntapuolisin. Sen esiintymisyhteyksiä ei havaita eikä voidakaan niin kauan kuin pysytellään
I lellä ainoalla luonnonalueella. Meidän on katsottava luontoa laajasti ja tutkittava typen
mintaa koko maailmankaikkeudessa. Voidaan jopa sanoa, että typpi ei sellaisenaan edes
nas ttele tärkeintä osaa kasvien elämässä. Sen roolin tunteminen on kuitenkin ensisijaisen tär-
[<a kasvien elämän ymmärtämiseksi.
Iypellä on luonnossa tavallaan neljä sisarusta, jotka on myös tunnettava, jos haluamme
mimärtää sitä itseään ja sen toimintaa ja merkitystä luonnon taloudelle. Sisarukset liittyvät
i ppeen kasvi- ja eläinvalkuaisessa tavalla, jota pelkkään aineellisuuteen keskittyvä luonnon-
ode vi ole vielä selvittänyt. Ne neljä ainetta ovat hiili, happi, vety ja rikki.

Valkuaisen koko merkityksen tuntemiseksi ei riitä luetella sen tärkeimmiksi aineosiksi
+1v, happi, typpi ja hiili. Mukaan on liitettävä rikki, jolla on hyvin syvä merkitys. Valkuaises-
< rikki toimii välittäjänä kaikkialle maailmaan levittäytyvän henkisen muotovoiman ja ai-
noen välillä. Henkinen vaikuttaa fyysiseen luontoon rikin välityksellä ja sen aineeseen jättämiä
Hlkää voi seurata rikin toiminnasta, joka tosin ei ole yhtä selvästi nähtävissä kuin muiden
meiden. Rikki on itse asiassa hengen kantaja. Sen vanha nimi ”sulfur” on sukua fosforin

iimelle. Nimi on annettu sille siksi, että vanhoina aikoina henki koettiin kaikkialle levit-

täytyvässä valossa. ”Valon kantajiksi” kutsuttiin aineita, jotka ovat yhteydessä hengen vaiku-

tukseen kuten rikki ja fosfori.

Lähestymme parhaiten rikin toimintaa luonnossa tarkastelemalla ensin neljää muuta si-
sarusta, hiiltä, vetyä, happea ja typpeä. Kemisti tietää varsin yksipuolisesti näistä aineista. Hän
tietää, miltä ne näyttävät laboratoriossa, mutta hän ei tunne lainkaan niiden sisäistä merkitys-
tä maailman kokonaisuudelle. Kemian tietämys ei ole juurikaan suurempi kuin tietämyksemme

ihmisestä, jonka ohimennen valokuvasimme kadulla ja jonka nyt muistamme valokuvan avulla.

Luonnontieteen tapa käsitellä aineita, joiden syvempi olemus meidän olisi tunnettava, onkin
verrattavissa valokuvien näppäilyyn. Kirjoissa ja luennoilla esitetään tuskin sen enempää.

Aloitamme tarkastelun hiilestä. Se on uudella ajalla pudonnut korkeasta aristokraattises-

ta asemastaan hyvin alhaiseen arvoon. (Miten monet muut ovat joutuneet kulkemaan samaa
tietä!) Hiili on meille lämmitysainetta, jota laitetaan uuneihin, ja grafiittia, jolla kirjoitetaan.
Erästä sen muunnosta, timanttia, tosin yhä arvostetaan aristokraattina, muttei sitäkään ylen

määrin koska vain harvat pystyvät sitä ostamaan. Tietämyksemme hiilestä on erityisen vähäis-

tä suhteessa sen suunnattomaan merki tykseen maailmankaikkeudessa. Ei ole kuitenkaan kuin
pari vuosisataa siitä, kun tätä ”mustaa veikkoa” pidettiin ”viisasten kivenä”.

Viisasten kivestä on väitelty paljon, mutta vain vähän on saatu selville. Vanhat alkemistit
tarkoittivat viisasten kivellä hiiltä eri ilmenemismuodoissaan. He pitivät nimen salassa, koska
muutenhan jokaisella olisi ollut hallussaan viisasten kivi! Hiili se kuitenkin oli, mutta miksi

Juuri hiili?

Vastaus on vanhoilta ajoilta peräisin oleva näkemys, ja se meidän pitää tänään taas oppia.

Unohtakaamme kivihiilenä ja grafiittina rikkoutuneessa muodossa, amorfisena esiintyvä hiili.

IN Tarkastelkaamme hiiltä elävissä yhteyksissään kasvin rakenteessa tai sen kulkiessa eläimen tai
j
| ihmisen elimistön läpi.

Hiili kantaa kaikkia muotoutumistapahtumia. Se on ”suuri muotoilija”, on kyseessä sit-

o ihteellisen lyhytikäinen kasvi tai eläinelimistön alituisesti muuttuva hahmo. Hiilen teh-
and on kaikkialla kantaa itsessään muotoa luovia maailmankuvia, suuria maailmanimagi-
Hattotta joista luonnon muodot ovat lähtöisin.

I liilessä elää salainen kuvanveistäjä, joka käyttää rikkiä apuna tehdessään erilaisia muoto-

los haluamme ymmärtää hiiltä oikein, meidän on kuviteltava, miten maailmankaikkeuden
ali niin sanoakseni kastautuu rikkiin ja kuvanveistäjänä valmistaa hiilen avulla kiinteän
| eammiodon ja rakentaa myös ihmisen hahmon, joka jo muodostuessaan alkaa hajoamisensa.

Iimimen on ihminen eikä kasvi juuri siksi, että hänessä syntyvä muoto voi uudestaan ja uu-
W taan hävitä, kun happeen yhtynyttä hiiltä poistuu hiilidioksidina. Liika hiili tekisi ihmis-
Himiistä jäykän ja kovan, palmun kaltaisen.

I engitys purkaa syntynyttä muotoa jatkuvasti, irrottaa hiilen kiinteästä aineesta, sitoo
+ happeen ja kuljettaa ulos. Siten meissä voi säilyä elävä liikkuvuus, jota ihmisolentoina
or itsemme. — Kasveissa, määrättyyn pisteeseen myös yksivuotisissa, hiili esiintyy tavallaan
| anteanä.

Vanha ihmistä koskeva sanonta kuuluu: ”Veri on aivan erityinen neste.” Voimme oikeu-
otti sanoa, että ihmisen minuus sykkii veressä ja ilmaisee siten itseään fyysisesti. Väsmälli-
omin sanottuna ihmisen henki, jota nimitämme minäksi, liikkuu veressä muotoutuvan ja
muotonsa jälleen hajottavan, rikkiin liittyneen hiilen kantamana. Ihmisen minä, hänen varsi-
nainen henkensä elää hiilessä. Samoin maailman minuus elää maailmanhenkenä rikin kautta
"aan muotoavassa ja muotoaan jälleen hajottavassa hiilessä.

| 1iili oli ensimmäinen aine, jota eriytyi maapallon kehityksessä. Vasta myöhemmin tuli

merkiksi kalkki, joka toimii ihmisen kiinteän rakenteen perustana. Ihmisessä kalkkinen
kenne luo kiinteän perustan, että hiilen mukana elävä henki voisi pysyä liikkuvana. Sama

+0 Loc myös ainakin korkeampia eläimiä. Koska hiilellä on liikkuvuutensa, ihminenkään ci

< adoitu pelkästään maalle ominaiseen kiinteään kalkinmuodostukseen, jota sitäkin ihmi-

seen kuuluu; luuston kalkissa ihmisellä on kiinteä maa itsessään.

Näin voimme saada mielikuvan siitä, että elämällä on perustanaan enemmän tai vähem-
män kiinteä tai virtaava hiilimäinen rakenne, jonka väyliä henkinen käyttää liikkuessaan. Piirrän
sen kaavamaisesti asian havainnollistamiseksi. Piirrän rungon (s. 37), jota henki muodostaa
rikin avulla (piirroksessa sininen). Se on joko jatkuvasti vaihtuvaa hiiltä, joka liikkuu rikissä
pieninä pitoisuuksina, tai kuten kasveilla enemmän tai vähemmän kiinteytynyt hiilirakenne,
johon sekoittuu muita aineosia.

Eri yhteyksissä olen usein esittänyt, että eteriteetin, elämän varsinaisen kantajan on lä-
päistävä ja täytettävä jokainen elävä olento. Eteerisen on siis läpäistävä hiilirunko siten, että se
kiinnittyy siihen hitaammin tai nopeammin virtaavana. Sen täytyy kuitenkin levittäytyä koko
rungon yli (piirroksessa vihreä).

Eteriteetti ei voi sellaisenaan esiintyä fyysisessä maailmassa. Ilman fyysistä välittäjää se
ikään kuin olemattomana solahtaisi läpi voimatta tarttua mihinkään aineen maailmassa.
Hengellä täytyy aina olla fyysinen kantaja Maan päällä. Materialistit näkevät vain fyysisen
aineen ja kieltävät hengen, jota aine kantaa. Ja heitä voi ymmärtää, koska ensimmäisenä maa-
ilmassa kohtaamme aineen. He jättävät kuitenkin huomiotta, että henkisellä täytyykin olla
aineellinen kantaja.

Mikä on eteriteetissä vaikuttavan hengen kantaja-aine? (Voimme sanoa, että elollinen on
alinta henkeä.) Eteerisyys liittyy happeen — taas rikin ”kostuttamana” — ja se mahdollistaa
ihmisen liikkuvuuden ja elävyyden hiilen muodostamassa rakenteessa. Happi on se fyysinen
aine, joka kantaa elämän vaikutukset rikin avulla eteriteetistä. Niin voimme ajatella fyysisestä
näkökulmasta vihreällä piirtämäni. Se esittää happea ja hapen välityksellä aaltoilevaa, väreilevää
ja kutoutuvaa eteeristä olemusta.

Eteerinen liikkuu rikin avulla hapen mukana. Vasta näin nähtynä hengitystapahtuma saa

mieltä. Hengityksessä ottamamme happi merkitsee materialistille vain ainetta, jota syntyy

td
[<

"otettaessa vettä elektrolyyttisesti. Kuitenkin hapessa elää yliaistisen alin taso, eteerisyys,
aik kialla paitsi meidän hengitysilmassamme, missä hapen on oltava kuollutta, sillä korkeam-
1 elävyys saisi meidät menettämään tajuntamme. Jo aivan tavallinen kasvun voimistuminen

vtäänkuulumattomissa kohdissa saa meidät tajuttomiksi ja paljon enemmänkin. Kulkisimme

ysin huumattuina, jos meitä ympäröisi elävä ilma, elävä happi.

10
VA N
E rl/ WIIN
EN, , a
/, (7
, LÄN AWITA,
LUULIN YKSIN jet, p Ey le Min,,
VUUTT AR > = ly E V
-

€ 7 VA /
L Tr V5/M9 W9U4L W ; M, 5
U J TTEN S K? 10,5 S ”
KL 12 "A = J: NS J a 13 JA
AY LOI

, n
Witt n PPIJIA (VY [N RTI) VALTI
NÄ EDES S, NV TVT ALl WI2
U 1, = (4
my jätä n a v, Si py
MES yl! '
1/1 S, (5
KU ja

A ,
UI (TUT k, N N
Nt Typo
him il EY, YM ses sin.
ri PLAS jp k i
lu kirii JN U Mun vih r.
(in LA H
W men kelt.

Happi muuttuu eläväksi heti tullessaan hengityksessä sisällemme, missä se saakin olla
elävää. Elimistössämme kiertävä happi ei ole samaa kuin ilman happi. Se muuttuu eläväksi
myös heti joutuessaan maan sisään, missä tosin elävyys on astetta alhaisempaa kuin ihmisessä
j.t eläimessä. Maan alla happi ei ole samanlaista kuin maan päällä.

Tästä on vaikea päästä yksimielisyyteen fyysikkojen ja kemistien kanssa. Heidän käyt-

timissään menetelmissä hapella ei ole yhteyttä maahan, minkä takia he tuntevat vain kuolleen

hapen. Pelkästään materialistisesti suuntautuneessa tieteessä asia on niin, tutkijat voivat ym-

märtää vain kuollutta. Todellisuudessa happi on rikin välityksellä elävän eteriteetin kantaja.

Olen rinnastanut kaksi asiaa. Hiilirakenteessa ilmenee korkeimman maan päällä saavu-
tettavissa olevan henkisen (ihmisen minän tai kasveissa vaikuttavan maailmanhengen) vaiku-
tus. Toisaalta tarkastelemme ihmisen hengitystä ja ihmisessä ereriteettiä kantavaa elävää hap-
pea hiilirakenteen jatkuvasti muuttuvaa taustaa vasten. Nämä kaksi kuuluvat yhteen. Happi
tarvitsee hiiltä; hiili luo rakenteen ja muodon, jonka happi täyttää elämän liikkellä.

Miten hiili ja happi luonnossa löytävät toistensa yhteyteen? Mikä toimii välittäjänä?

Typen tehtävänä on välittää elämän ja henkisen yhteyttä. Se tarvitaan luomaan siltaa
hapen ja hiilen välille kaikkialla eläin- ja kasvikunnassa sekä maan sisällä. lypessä työskentele-
vää henkisyyttä — taas rikin avulla — nimitämme astraaliseksi. Sitä on ihmisen astraaliruumiiksi
nimitetty olemuspuoli ja se vaikuttaa myös kasvien ja eläinten elämässä.

Henkisestä näkökulmasta hapen ja hiilen väliin sijoittuu astraliteetti, sielullisuus, joka
käyttää hyväkseen typpeä voidakseen vaikuttaa aineeseen. Astraliteetti levittäytyy kaikkialle,
missä on typpeä.

Eteeris-clollinen haihtuisi hiilirungosta huolimatta kuin pilvi, ellei typellä olisi niin suuri
vetovoima hiilirakenteeseen. Typpeen liittynyt astraliteetti ohjaa happeen liittynyttä eteriteettiä
kaikkialle, missä on hiilen luomia struktuureja (piirroksessa keltainen). Typpi vetää elollista
henkisen puoleen. Typpi on oleellisen tärkeä ihmisen sielullisuudelle, koska se välittää elämän
ja hengen yhteyden.

Typpi on ihmeellinen aine. Kun seuraa sen kulkua ihmisen elimistössä, havaitsee siinä
ihmisen koko hahmon. Voimme puhua ”typpi-ihmisestä”, joka olisi aika kummitus. jos voi-
simme kuoria sen erilleen muusta ihmisestä. Typpi jäljittelee täydellisesti ihmisen kiinteää
muotoa. Toisaalta se virtaa jälleen välittömästi elämään.

Hengityksessä ihminen ottaa happea, siis eteeristä elämää, joka typen mukana menee

elimistössä kaikkialle hiilen yhteyteen. Happi yhtyy hiileen ja toimittaa sen ulos elimistöstä.

104
Pa

I ppi toimii välittäjänä myös hiilidioksidin syntymisessä ja sen uloshengittämisessä.

lyppeä on kaikkialla ympärillämme. Vain pieni osa ilmasta on elämän kantajaa, happea,
vuurin osa on astraalista hengen kantajaa typpeä. Ymmärrämme hapen suunnattoman merki-
tksen itsellemme, mutta typpeä kunnioitamme vähemmän, koska luulemme, ettemme tar-
Vitse sitä yhtä paljon. Typellä on meihin kuitenkin henkinen suhde, jota voimme tutkia seu-
aavalla kokeella.

Kochenkilö on suljetussa tilassa, jonka ilman typpipitoisuutta alennetaan vähän. Tode-
11an, että typpivajaus korvautuu heti, ei kuitenkaan ulkoa vaan ihmisestä. Ihminen luovuttaa
viinaa typpeään saadakseen hengittämänsä ilman typpipitoisuuden sellaiseksi kuin on tottu-
nut. Sisäisen olemuksemmie ja ilman typen välillä täytyy säilyä oikea suhde. Typpimäärä ei voi
olla alhaisempi, vaikka hengittämisen kannalta vähempikin riittäisi. Henkinen suhde vaatii
vakiomäärän typpeä hengitysilmaan.

Voitte ymmärtää, että typpi on välttämätön myös kasvien elämälle. Kasveilla on vain
lyysinen ja eteerinen ruumis, ei astraaliruumista itsessään kuten eläimillä. Ne tarvitsevat kui-
tenkin astraliteetin kosketusta ulkopuolelta voidakseen kukkia.

Sielullisuutta ja sen kantajaa typpeä on kaikkialla. Ilmassa typpi on kuollutta, mutta maan
asillä se elävöityy kuten happikin. Typpi ei ainoastaan ala elää, vaan siitä tulee myös aistivaa,
nin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin materialistista. Typpi alkaa aistia koko maan elä-
mää salaperäisellä herkkyydellä. Se tunnustelee esimerkiksi, onko jollakin seudulla sopivasti
vettä. Se tuntee sympatiaa, jos vettä on oikea määrä, Ja antipatiaa, jos vedestä on puutetta. Sc
tuntee sympatiaa, kun jollakin alueella kasvaa oikeita kasvilajeja jne. Typpi valaa kaikkeen
tiänlaista elämänherkkyyttä.

Yleensä ei tiedetä mitään Saturnuksen, Auringon, Kuun ym. planeettojen vaikutuksista
I.asvien muotoihin ja elämään. Mutta typpi tuntee ne tarkkaan. Se on tietoinen siitä, miten

tihdet vaikuttavat kasvien ja koko maapallon elämään. Se välittää aistimuksia myös ihmisen

aisti-hermojärjestelmässä. Sitä voi nimittää aistimuksen kantajaksi.

Henkisen vaikutus ilmenee hiilen muovaamissa rakenteissa, ja se on jatkuvassa yhteydes-
sä sielullisuuteen typessä, joka läpäisee ja täyttää struktuurit elämällä tehden niistä aistivia.
Kaikessa siinä elämä itse toimii hapen välityksellä. Tapahtuman mahdollistuminen aineessa
edellyttää vielä yhden välittäjän, joka luo yhteyden fyysisen maailman ja kosmoksen välille.

Maapallo ei luonnollisesti voi vaeltaa kiinteänä kappaleena muusta maailmankaikkeu-
desta irrallaan. Eristäytyminen olisi verrattavissa tilanteeseen, jossa maanviljelijä haluaisi osoittaa
riippumattomuuttaan jättämällä käyttämättä peltojensa sadon. Ihminen ei menettele niin.
Pellolla kasvaa tänään monenlaista, mikä lähitulevaisuudessa löytyy arvoisan herrasväen vatsoista
ja mikä aikanaan joutuu taas tavalla tai toisella takaisin pellolle. Ihminen ei voi eristäytyä
ympäristöstään, vaan on osa sen kokonaisuutta yhtä luonnollisesti kuin pikkusormeni on osa
minua. Tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta, aineiden vaihtumista. Sama koskee myös maapal-
lon ja maailmankaikkeuden välistä suhdetta. Maan päällä fyysisessä muodossa elävä on voita-
va johtaa takaisin maailmankaikkeuteen, tavallaan puhdistumaan siellä.

Tapahtuu seuraavaa. Ensin on sinisellä piirtämäni hiilirakenne. Vihreä kuvaa hapen mu-
kana kulkevaa eteeristä olemusta. Hapesta lähtevänä, typen eri linjoille välittämänä on
astraalinen (keltainen), välimuoto hiilen ja hapen välillä. Typpi vetää sinisiin linjoihin sen,

mihin vihreät viivat kaavamaisesti viittaavat.

Mutta elävien olentojen rakenteeksi muotoutuneen täytyy voida myös kadota. Henki itse ei
häviä, vaan sen hiileen muovaama rakenne johon se vetää hapen välityksellä elämän. Kaiken
sen häviäminen maan päältä ei vielä riitä, vaan sen on myös päästävä ulos kosmokseen. Välit-
täjänä toimii aine, joka on mahdollisimman läheistä sukua sekä aineelle että hengelle. Se aine
on vety. Vaikka se itse on hienointa fyysistä ainetta, fyysinen virtaa siinä kokonaan hajonneena

ja kulkee rikin kantamana maailmankaikkeuden jakamattomaan kokonaisuuteen.

Voidaan sanoa, että henki tulee sellaisissa yhteyksissä aineeksi. Se elää sieluna ruumiissa ja
henkenä, minuutena omassa kuvassaan. Se elää fyysisellä tavalla fyysiseksi muuntuneena. Ajan
iluessa se alkaa kokea itsensä vangituksi ja pyrkii vapautumaan. Se tarvitsee — jälleen rikkiin
Iastautuneena — aineen, jonka välityksellä se voi jättää muodon ja löytää ulos maailmankaik-
iden yleiseen kaaokseen, missä ei ole mitään järjestystä. Very on tarpeeksi sekä kosminen
«114 aineellinen, jotta se voi kantaa kaiken muotoon tulleen ja elollistuneen astraalisuuden
akaisin äärettömyyteen, mistä sitä voidaan jälleen käyttää.

Meillä on siis viisi ainetta, jotka vaikuttavat kaikessa elävässä ja näennäisesti, väliaikaisesti

olleessa: rikki, hiili, vety, happi ja typpi. Jokaisella niistä on oma sisäinen suhteensa henki-
"ect, Ne ovat olemukseltaan aivan muuta kuin nykyisen kemian käsitykset. Kemistit tuntevat
vain aineiden kuolleet ruumiit, eivät todellisia aineita, jotka voi oppia tuntemaan aistivina ja
elävinä. Vähiten henkistä on vety, vaikka se onkin näennäisesti ohuinta ja sillä on pienin

atomipaino.

lisään vielä erään kysymyksen, että huomaisitte näiden asioiden olevan kaikkea muuta kuin
meditoivat omalla tavallaan, me Keski-Euroopassa omallamme. Me nojaudumme meditaatiossa
vain välillisesti hengitystapahtumaan ja syvennymme keskittymällä johonkin ajatussisältöön.
Nlutta sielullisilla harjoituksilla on myös ruumiilliset vaikutuksensa. Meditointi muuttaa jos-
elitoidessa pidätämme hieman enemmän hiilidioksidia elimistössämme kuin tavallisen päivä-
tietoisuuden vallitessa. Emme siis poista sitä kaikkea ulos ilmaan, missä typpi meitä ympäröi.

Jos lyö päänsä pöydänkulmaan, tuntee vain oman kipunsa. Pöydästä voimme tiedostua,
jos tunnustelemme sitä varovaisesti. Samoin meditoidessa voi vähitellen kasvaa kokemaan

vinpäröivän typen. Niin voi todella tapahtua. Kaikki muuttuu tiedoksi, myös typessä elävä

a 41

sielullisuus. Typpihän on hyvin viisas veikko ja tietää, mitä Merkurius ja Venus jne. tekevät,
koska se aistii sen. Kaikki perustuu todellisuuteen, josta tulen vielä kertomaan yksityiskohtai-
semmin. Juuri näin oma henkinen toimintamme alkaa saada suhteen myös maatalouteen.
Ystäväämme Stegemannia on aina erityisesti kiinnostanut ihmisen sielullis-henkinen suhde
ympäristöön. Fi ole ollenkaan pahitteeksi, että maatalouden harjoittaja osaa meditoida. Hän
voi silloin ymmärtää paremmin, mitä typpi ilmaisee. Ja jos hän oppii vastaanottamaan typen
välittämiä viestejä, hän alkaa hoitaa tilaansa aivan uudella tavalla ja uusin perustein.
Haluamatta toistaa kaikkea tunti sitten sanomaani luonnehdin sitä kuitenkin vielä erääs-
tä näkökulmasta. Ajatelkaamme pelloillaan kulkevaa viljelijää. Oppineet pitävät häntä yksin-
kertaisena, koska häntä ei voi sanoa lukeneeksi mieheksi. Se ei kuitenkaan ole totta jo siitä
syystä, että maanviljelijä on oikeastaan mietiskelijä. Pitkinä talvipuhteinaan hän todella meditoi.
Hän kykenee havaitsemaan henkistä pystymättä selittämään miten. Tieto vain ilmenee hänel-
le yhtäkkiä. Hän kävelee pellolla ja äkkiä hän vain tietää jonkin asian, tietää ja kokeilee sitä
myöhemmin. Sain todeta sen usein omassa nuoruudessani, kun elin maanviljelijöiden parissa.
Meidän on otettava lähtökohdaksemme, ettei pelkkä älyllisyys riitä, ettei sc johda meitä tar-
peeksi syvälle. Luonnon elämä on niin hienovaraista ja herkkää, että sitä ei voi käsittää karkeilla
älyllisillä käsitteillä. Nykyinen tiede tekee juuri sen virheen, että yrittää tunkeutua karkein

älyllisin käsittein hyvin herkkiin asioihin.

Rikki, hiili, happi, typpi ja vety yhdistyvät valkuaisessa ja ymmärtäessämme ne voimme ym-
märtää myös siemenen kehitystä paremmin. Kun hiiltä, vetyä ja happea esiintyy kasvin leh-
dessä, kukassa tai juuressa, ne ovat sitoutuneet jossain muodossa muihin aineisiin ja ovat
niistä riippuvaisia. Itsenäistyä ne voivat kahdella tavalla. Vety joko kuljettaa ne maailmankaik-
keuteen poistaen samalla kaikki erityispiirteet ja johtaen ne yleiseen kaaostilaan tai se ajaa

valkuaisen alkuaineet muodostamaan siementä, jolloin ne itsenäistyvät ja voivat ottaa vastaan

Iosmoksen vaikutuksia. Siemenkaaoksen ja maailmankaikkeuden kaaoksen tulee vaikuttaa
toisiinsa, että uutta elämää syntyisi.

Katsomme nyt, mitä niin sanotut ”aineet” vaikuttavat luonnossa. (Oikeastaanhan ne ovat
hengen kantajia.) Happi ja typpi käyttäytyvät ihmisessä jokseenkin yksinkertaisella tavalla.
se vivät ole aina tavoitettavissa tavallisen tieteen keinoin, koska niitä ei voi havaita ulkoisesti.
| iilen ja vedyn esiintyminen on monimutkaisempaa.

Kasvikunnasta peräisin olevan hiilen täytyy muuttua väliaikaisesti liikkuvaksi, että se voi-
"1 päästä eläimeen tai ihmiseen. Voidakseen niissä taas esiintyä kiinteässä muodossa sen on
'akennuttava syvällä olevan tukirangan varaan, jollainen löytyy luurangon kalkista ja elimis-
ton piistä. Ihmisessä ja eläimessä hiili ei käytä pelkästään omaa, muotoamiskykyään, vaan se
ikään kuin naamioituneena kiipeää köynnösmäisesti pitkin kalkin ja piin muotovoimaa. Kalkki
autaa sille maanomaisen, pii kosmisen muotovoiman.

Meidän on opittava tiedostamaan hiilen vaikutus ihmisen ruoansulatus-, hengitys- ja
verenkiertotapahtumiin ja suhde luustoon ja piiprosesseihin. On yritettävä eläytyä siihen, miten
ihmistä sisältäpäin tarkkaillessamme näkisimme hiilen muotovoiman säteilevän verenkierrosta
kalkkiin ja piihin. Samalla tavalla meidän olisi katsottava kasvien peittämää maata oppiaksemme
vmmärtämään kalkin ja piin olemusta ja tehtävää. Ihmisen sisälle emme voi mennä, mutta
happi typen välityksellä yhtyy hiileen siinä määrin kuin hiili tukeutuu kalkkiin ja piihin.
lapahtuma vain kulkee hiilen kautta ja sitä voi kuvata myös sanomalla, että happea, elämän
Kantajaa on ohjattava typen avulla maahan, missä se voi tukeutua piihin ja muotoutua kalkkiin.

Voimme tarkastella tapahtumaa parhaiten palkokasveista, joita maataloudessa kutsutaan
mikä janoaa ja tarvitsee typpeä kuten ihminen tarvitsee happea: kalkki. Kalkki on riippuvai-
nen eräänlaisesta typen sisäänhengittämisestä samoin kuin ihmisen keuhkot ovat riippuvaiset

hapen sisäänhengittämisestä. Palkokasvien toimintaa voisi verrata epiteelisolukon toimintaan.

| ernekasvit ovat ainoita sellaisia kasveja. Yleensä kasveille on ominaista uloshengitys, ei
-säänhengitys. Suhde typpeen jakaa kasvikunnan kahtia: palkokasvit voi nähdä hengitysteinä,
tuut kasvit muina eliminä. Muut kuin palkokasvit hengittävät paljon huomaamattomammin,
naillä on toiset tehtävät.

Jokainen kasvilaji on nähtävä omalla paikallaan kasvimaailman kokonaiselimistössä ai-
van kuin ihmisen yksittäiset elimet on nähtävä osana elimistön kokonaisuutta. Silloin palko-
kasvien suuri merkitys käy ilmeiseksi. Tietysti se jo tunnetaankin, mutta on välttämätöntä tie-
dostaa myös asian henkinen tausta. Muuten on olemassa vaara, että perinteen yhä enemmän
Wadlotessa kaikki uusi johtaa meidät väärille teille.

Mitä hernekasveissa oikein tapahtuu? Hedelmänmuodostus pidättyy niissä lehtien alu-
eelle, kun se muissa kasveissa nousee lehteä ylemmäksi. Palkokasvit ikään kuin pyrkivät muo-
dostamaan hedelmää jo ennen kukkaan tulemista. Se johtuu siitä, että niissä typpivaikutus
ilmenee paljon lähempänä maata kuin muissa kasveissa. Hernekasvien lehdetkään eivät ole
tavanomaisen vihreitä, vaan värjäytyvät tummemmiksi. Niiden varsinainen hedelmä on taval-
Ian surkastunut ja siemenet säilyttävät itämiskykynsä vain lyhyen aikaa.

Palkokasvit ilmentävät aivan erityisesti talven merkitystä kasvikunnalle, eivät kesän. Ne
ikään kuin odottavat kehityksessään talvea. Kehitys hidastuu heti, kun ne löytävät ilmasta

riittävästi typpeä, jota omalla tavallaan johtavat maan sisään.

Näin voidaan eri tavoin katsoa elämää ja kehitystä maan pinnalla ja maassa. Kun vielä lisääm-
me, että kalkki on sukua ihmisen pyyteille, käsityksemme voi muuttua orgaaniseksi ja eläväk-
vi. Puhtaana alkuaineena kalsiumilla ei ole mitään rauhaa, se haluaa sitoa itseensä happea,
muuttua kalkiksi. Happeen liityttyään se ei vielä ole tyytyväinen, vaan himoitsee kaikkea
mahdollista. Se tahtoo liittää itseensä kaikkia mahdollisia metallien happoja, jopa bitumia,

joka ei ole enää mineraali. Kalsium ahnehtii kaikkea itselleen ja synnyttää maahankin todelli-

sen ahneuden.

Aineiden luonteet ovat hyvin erilaisia. Kalkki tuntuu imevän meidät tyhjiin. Tunnemme
selvästi, että kaikkialle missä on kalkkia leviää pyyteellisyyttä, joka kohdistuu myös kasveihin.
Kasveista kalkki saa kaikkea kaipaamaansa ja niitä onkin suojeltava sen liialliselta vaikutukselta.
Mutta miten? Siitä huolehtii ”suuri ylhäisyys”, joka ei halua itselleen enää mitään.

Pii on itsensä varassa lepäävä ylhäisyys, joka on saavuttanut rauhan. Pii ci esiinny vain
kiinteinä mineraalisina muotoina, vaan sitä on homeopaattisina pitoisuuksina kaikkialla ym-
pärillämme. Se on verrattavissa aisteihimme, jotka eivät havaitse itseään vaan ulkomaailmaa.
Pii toimii maan aistina, kalkki maan pyyteenä ja savi välittäjänä niiden kesken. Saven olemus
on hieman lähempänä piitä, mutta se vaikuttaa kalkin suuntaan.

Meidän on yritettävä lähestyä asioita niin, että opimme tiedostamaan cläytyen. Meidän
pitää oppia kokemaan kalkki ”himokkaana veikkona”, joka haluaa kaiken itselleen, ja pii
”ylhäisyytenä”, joka ottaa kalkilta sen mikä siltä otettavissa on, kantaa sen ilmapiiriin ja siten
luo kasveille niiden muodon. Pii elää joko ”linnaansa varustautuneena”, esimerkiksi pelto-
kortteessa, tai levittäytyneenä kaikkialle hienoina jopa homeopaattisina pitoisuuksina.

Hiili antaa kasveille muodon, muotoilee niiden perusrungon. Tehtävä on käynyt sille
kuitenkin yhä vaikeammaksi maapallon evoluution myötä. Hiili kykenisi antamaan muodon
kaikille kasveille, jos ne kasvaisivat pelkässä vedessä. Maassa kaikkialla oleva kalkki häiritsee
muotoutumista. Siksi hiili yhtyy piihin, ja ne yhdessä saveen liittyneinä voittavat kalkin vai-
kutuksen ja voivat luoda kasvimuotoja.

Miten kasvi elää nämä tapahtumat? Kalkki lonkeroillaan vetää sitä alas. Pii haluaa tehdä
siitä yhtä hienon, hoikan ja kuitumaisen kuin vesikasvit. Hiili kuitenkin luo järjestyksen ja
kasvien todelliset muodot. Typpi välittää sielullisuutta, kuten ihmisen astraaliruumis vaikut-
taa järjestystä luomalla minuuden ja eetteriruumiin välissä. On tärkeä oppia ymmärtämään

typen toimintaa kalkin, saven ja piin välillä, kun kalkki vaatii jatkuvasti alaspäin ja pii tahtoo

Luontoa ja hengen vaikutusta on katsottava suuressa mittakaavassa, kun etsimme maatalou-
tetumpaa osaa kokonaisuudesta. Onneksi maataloudessa ei yleensä aleta tutkimista mikro-
skooppisen pienestä, ja siksi siinä ei vielä olla niin pitkällä kuin muilla luonnontieteen alueilla.
Kuitenkin myös maataloudessa tutkitaan vain kapeita osa-alueita ja johtopäätökset pyritään
tekemään niistä. Mutta elävien olentojen ja ihmisten maailmaa ei voi ymmärtää pelkästään
pienessä mittakaavassa.

Maatalouden tutkiminen nykytieteen mukaisesti on kuin yritys oppia tuntemaan jonkun
ihmisen koko olemus ja konstruoida se pikkusormen tai korvanipukan perusteella. Sen sijaan
olisi välttämättä luotava tieteellisyys, joka yltää suuriin maailmayhteyksiin.

Ajatelkaa, miten paljon tiede on joutunut korjaamaan tuloksiaan. Scn näkee esimerkiksi
mielettömyyksistä, joita pidettiin tieteellisinä totuuksina ihmisen ravitsemuksesta vielä vähän
aikaa sitten. Tutkimukset ja todisteet olivat aivan tieteellisiä, eikä niitä vastaan voi olla huo-
mauttamista, jos pysytään huomioon otetuissa rajoitetuissa näkökohdissa. On esimerkiksi
osoitettu, että keskikokoinen 70—75 kiloa painava henkilö tarvitsee vuorokaudessa noin 120
grammaa valkuaista. Tänään siihen ei usko enää kukaan, jolla on tieteellistä näkemystä, sillä
tiede on korjannut käsitystään. Nykyään jokainen voi tietää, että 120 grammaa valkuaista
vuorokaudessa on suorastaan vahingollista terveydelle. Terveellisintä on nauttia vain 50 gram-
maa päivittäin.

Tiedetään, että liian suurista valkuaismääristä syntyy suolistossa myrkyllisiä sivutuotteita.
Valkuaisen käytön pitkäaikaisvaikutuksia tutkittaessa on huomattu, että verisuonten kalk-

keutuminen vanhuudessa johtuu pääasiassa liian suurten valkuaismäärien myrkkyvaikutuksista.

Himistä koskevat tutkimukset ovatkin sikäli virheellisiä, että ne keskittyvät paljolti välittö-
miin vaikutuksiin. Ihmiselämä kestää kuitenkin kauemmin kuin kymmenen vuotta ja
vuotuisilta näyttävien tekijöiden haittavaikutukset tulevat usein esiin vasta paljon myöhem-
imin. Hengentieteellinen, kokonaisvaltainen tarkastelu ei yhtä helposti johda sentapaisiin vir-
heisiin.

Kuitenkaan en halua yhtyä siihen halpaan kritiikkiin, jota nykyään yleisesti kohdistetaan
tieteeseen, kun se joutuu edellä kuvatulla tavalla korjaamaan tuloksiaan. Voin helposti ym-
märtää, ettei asia voi olla toisin. Yhtä alhaista on hengentieteen arvosteleminen siitä, että se
pyrkiessään käytännön alueille suuntautuu elämän suuriin yhteyksiin, mistä se löytää henki-
siä voimia ja substansseja eikä pelkästään ainetta ja sen karkeita voimia. Niin tapahtuu myös
maataloutta tarkasteltaessa ja aivan erityisesti lannoituksesta puhuttaessa.

Tieteen edustajien näkemykset lannoituksesta ilmaisevat, miten vähän he ymmärtävät
asian todellisesta merkityksestä luonnontaloudelle. Usein kuulee fraasin: ”Lannoite sisältää
kasvien tarvitsemat ravinteet.” Puhuessani edellä ihmisen ravitsemuksesta halusin osoittaa,
että tiede on joutunut muuttamaan käsityksiään, koska lähtökohtana on ollut täysin väärä nä-
kemys.

Yleensä on vallinnut uskomus, että tärkeintä ravinnossa ovat syömämme aineet. Kuiten-
kaan suurin osa aineista ei varastoidu ruumiiseemme, vaan erittyy pois. Ravinnon varsinainen
merkitys onkin siinä, että se luovuttaa sisältämiään voimia. Aineenvaihdunnassa ei ensisijai-
sesti ole kysymys painosuhteista, vaan siitä kykenemmekö oikealla tavalla vastaanottamaan
voimien elävyyttä. Voimia tarvitsemme esimerkiksi kävelemiseen, työntekoon ja vaikkapa vain
käsien liikuttamiseen.

Ruumis käyttää myös ainetta. Sitä erittyy koko ajan pois ja uutta tulee tilalle niin, että
kaikki aine uudistuu aina seitsemässä, kahdeksassa vuodessa. Suurin osa ainetta tulee ilmasta

äärimmäisen pieninä pitoisuuksina aistinelinten ja ihon ja hengityksen kautta. Se kiinteytyy

vasta elimistössä, missä se kovettuu jopa niin, että sitä on leikattava (kynnet, hiukset jne.).
ihoon. Oikea kaavio kuuluu: hengitys, aineiden vastaanottaminen hyvin hienojakoisina aistin-
elinten kautta (jopa silmien) — kulku elimistön läpi — erittyminen. Ruoansulatuksen kautta
otetut aineet taas ovat tärkeitä siksi, että ne antavat sisäistä liikkuvuutta, vaikuttavat ruumiissa
toimivan tahdon käyttövoimana.

Epätoivoista on nähdä tieteen käsitysten olevan täysin päinvastaisia hengentieteen
osoittamille totuuksille. Tieteen kanssa on vaikea päästä yhteisymmärrykseen tärkeimmistä
kysymyksistä. Siinä olisi kuitenkin onnistuttava, sillä nykyisellään tiede johtaa käytännön elä-
mässä vääjäämättä umpikujaan. Se ei omista lähtökohdistaan yksinkertaisesti voi ymmärtää
määrättyjä aivan silmiensä edessä olevia asioita. Fn tarkoita kokeellista tutkimusta, jonka tu-
lokset yleensä ovat tosia. Kokeet ovat varsin käyttökelpoisia, mutta niihin liittyvä teoretisointi
johtaa harhaan, ja teorioista valitettavasti syntyvät elämän eri alueita koskevat käytännön oh-
Jeet.

Meidän on opittava tuntemaan aineen, voimien ja hengen vaikutus maatalouteen, jos
haluamme toimia oikealla tavalla. — Lapsi ei tiedä kamman tarkoitusta ja työntää sen suuhun-
sa, toisin sanoen käyttää sitä asiaankuulumattomalla ja tarkoituksenvastaisella tavalla. Vastaa-
vasti me aikuisetkaan emme pysty käyttämään asiallisesti ja tarkoituksenmukaisesti mitään,

mitä emme tunne.

Tarkastelkaamme esimerkiksi puun ja tavallisen yksivuotisen kasvin välistä croa. Mikä on nii-
den varsinainen olemus? Puuta voi verrata kasaan humuspitoista maata, joka sisältää runsaasti
maatuvaa kasviainetta ja ehkä myös eläimistä peräisin olevia hajoamistuotteita.

Piirros esittää humuspitoista maakasaa, johon teen kraatterinmuotoisen syvennyksen.

Vierelle piirrän puun, jonka ulkopuoli on enemmän tai vähemmän kiinteä ja jonka kasvu

tapahtuu sisältä. Saattaa tuntua oudolta asettaa nämä kaksi asiaa rinnan. Niillä on kuitenkin
enemmän yhteistä kuin arvaattekaan.

Hajoavaa humusainetta sisältävä maa on eteerisesti elävää, mikä juuri on tärkeää. Elävyy-
edestä kertoo sen koostumus. Maa-aine on oikeastaan muuttumassa kasviaineeksi. Se vain ei
pääse niin pitkälle, siitä ei tule kasviainetta eikä se muutu kuoreksi ja kaarnaksi.

WILMA MC % E

NW ittt1en A I
100N
Nurmi, VODLLT wi 4
1/7

A VA VILLR

DSW
MN AN
RINNKNKNNNS
SYNKINNINNNNNR

W
N

Luonnossa kehitys ei kulje niin, että ensin muodostuisi maakasa, jossa humusaine vaikut-
taisi luonteenomaisella tavallaan eteerisesti elävöittäen. Luonnossa kasviaine muodostuu kor-
keammalle kehitysasteelle kohonneesta maasta.

Kaikki maanpinnan tason yläpuolelle kohoava maa-aine alkaa aina osoittaa pyrkimystä
elävöityä. Siksi on helpompi tehdä elolliseksi tavallista epäorgaanista, mineraalista maaperää
humuksen tai jonkin hajoavan aineksen avulla, jos maa kasataan kummuksi. Silloin siinä syn-
tyy taipumus sisäiseen elävyyteen, kasvinomaisuuteen. Niin tapahtuu myös puun muodostuessa.
Siinä maa kääntyy ylös kasvin ympärille, luovuttaa sille eteeristä elävyyttään. Miksi?

Pyrin herättämään teissä mielikuvan sisäisestä sukulaisuudesta kasvin ja sen kasvupaikan
maaperän välillä. Elämä ei pääty kasvin pintaan, sen ääriviivoihin, vaan jatkuu erityisesti kas-

vin juurista maaperään. Monissa kasveissa ei ole mitään selvää rajaa niiden oman elämän ja

m INTO EI

niiden ympäristön elämän välillä. Se meidän on ymmärrettävä perusteellisesti, että voisimme
käsittää lannoitetun tai muulla vastaavalla tavalla käsitellyn maan olemusta.

Lannoittamisen tarkoitus on elävöittää maaperä, koska kuolleessa maassa kasvi joutuu
oman elävyytensä varassa kehittymään hedelmänmuodostukseen saakka. Kasvin on helpom-
paa kasvaa elävästä maaperästä. Kaikella kasvillisuudella on oikeastaan tällainen parasitäärinen
luonne. Se kehittyy kuin loinen elävästä maasta, ja niin asian tuleekin olla.

Monin paikoin maapallolla luonto itse ei tuota eikä hajota riittävästi eloperäistä jätettä,
että maa pysyisi elävänä. Silloin on luontoa autettava lannoituksella. Vähiten siihen on tarvet-

ta niin sanotun mustan mullan alueella, missä luonto pitää itse huolen maan elävyydestä.

Meidän on saavutettava henkilökohtainen suhde kaikkeen maataloudessa, ennen kaikkea
lannanhoitoon. Tehtävä näyttää ehkä epämiellyttävältä, mutta ilman henkilökohtaista suh-
detta se ei voi onnistua. Miksi? Voitte ymmärtää sen, jos vastaatte kysymykseen, mikä on

olennaista kaikille eläville olennoille. Kaikella elävällä on sekä ulko- että sisäpuolensa, joita

PULPIN/ PPP
VYYYTITÄÄ 100077,
ll 110000
JA MPLA rv! PA [0 (7) KON
JA o ot, L
5 PKP
Af kyyn",
Z f 7
1 Cy G * n % Z
WLU oS! [PKA : UN (7 (A Z
O KG atttet tim LOSA 5
PET 19. 6,4 JA (0/5
JONI aan" ja NYT % % %
n 17 mm J0//SOIN
UPUK ATTI PIUAIRLUTA jtn, $% 1,
n, 24 4: KILTA ?
4 £ VAIPLTYK KALUTIKA
fi «< 9
4! A
VA 4 o
,, N

jonkinlainen iho erottaa toisistaan. Katsomme nyt tätä hieman tarkemmin. Voimia ei virtaa
ainoastaan sisältä ulos. Sisäiseen elämään kuuluu myös ihosta sisäänpäin suuntautuvia voi-
mavirtoja. Ulkopuolelta elävää olentoa voivat ympäröidä monenlaiset voimien virrat.

Haju ilmentää sekä erittäin täsmällisellä että henkilökohtaisella tavalla sisäisen ja ulkoisen

suhdetta elävässä elimistössä. Ihon sisäpuolella voimavaikutukset virittävät ja ylläpitävät elä-
mää ja samalla syntyy hajuja. Elämään kuuluu oleellisesti, että elimistö pidättää sisällään kai-
ken, mikä muuten haihtuisi tuoksuina. Elimistö saa päästää ihon läpi mahdollisimman vähän
hajuja synnyttävää elämää. Voidaan sanoa, että elävä olento on sen terveempi, mitä enemmän
se haisee sisäisesti ja mitä vähemmän ulkoisesti.

Suhteessa ulkomaailmaan kasviorganismille on ominaista, ettei se luovuta vaan ottaa vas-
taan tuoksuja. Jos ymmärrämme aromaattisesti tuoksuvia kasveja kasvavan niityn olemusta,
opimme näkemään, mikä merkitys keskinäisellä tuella on elämässä. Niityllä leviävä tuoksu, ei
pelkkä elämän tuoksu, johtuu kasviin ulkoapäin vaikuttavista tekijöistä. — Kaikkeen siihen
meillä on oltava elävä henkilökohtainen suhde, vain siten meillä on yhteys todelliseen luon-
(von.

Lannoittamisen ja muun hoidon tarkoitus on tuoda maaperään määrätynasteista elävyyt-
tä, mikä kuitenkaan ei yksin riitä. Lannoittaessamme meidän pitää saada maaperään myös
riittävästi typpeä, jotta elävyys välittyisi maaperän eri osiin. Tämä tehtävä on hoidettava täs-
mällisesti ja asianmukaisesti.

Puhtaasti mineraalisilla lannoitteilla emme pääse vaikuttamaan itse maahan vaan kor-
keintaan siinä olevaan veteen. Mineraalilannoitteilla ei päästä itse maan elävöittämiseen. Siksi
niillä lannoitettujen kasvien kasvutapa paljastaa, että kasvu perustuu vain veden voimaan, ei
elävöitetyn maan.

Aloitamme tarkastelun kaikkein vaatimattomimmasta lannoitteesta, kompostista, jota
joskus jopa halveksitaan, mutta joka kuitenkin lannoittaa maaperää todella elävöittäen.
Kompostiin on tapana kerätä kaikenlaista jätettä, jolle ei anneta paljon arvoa. Sitä tulee puu-
tarhasta ja tilalta, pilaantunutta heinää, varisseita lehtiä, eläinten teurasjätteitä jne. Sellaista
jätettä ei pitäisi yhtään aliarvioida, sillä se sisältää eteriteetin lisäksi myös astraalisuutta. Eteerisyys

ja astraalisuus eivät tosin ole yhtä voimakkaina kuin lannassa ja virtsassa, mutta ne ovat

P Ak a nanna nn — viä =
a

vakaammassa muodossa. Astraalisuus muuttuu kompostissa vakaaksi, mikä pitää ottaa oikein
huomioon. Astraaliteetin vaikutusta typpeen haittaa kuitenkin eteriteetin liika rehottavuus,
mikä ei päästä astraalisuutta esiin.

Kalkin merkitystä luonnolle olen jo selvittänyt usealta eri kannalta. Kun kompostiin pan-
naan sammuttamatonta kalkkia, kalkki imee itseensä eteerisyyttä ja samalla myös happea sekä
saattaa astraalisen vaikuttamaan suotuisasti ilman että se haihtuu liikaa. Kompostilla lannoi-
tettaessa päästään siihen, että astraalisuus voi läpäistä maaperän välittömästi, ilman kiertotietä
eteerisen kautta.

Maa astralisoituu aivan erityisesti, kun astraalinen täyttää maan ilman eteerisen välitystä.
Typpi täyttää maaperän tavalla, joka muistuttaa suuresti erästä kasvinomaista tapahtumaa
ihmisen elimistössä. Tapahtuma on niin kasvinomainen, että se ei pyri kehittymään hedel-
sitä prosessia emme voisi käyttää ravintoaineita asianmukaisesti hyväksemme. Yhtä eläväksi
pyrimme saamaan maaperän käsitellessämme sitä edellä kuvatusti. Sellaisena maaperä voi tuottaa
kasveja, jotka soveltuvat hyvin ravinnoksi esimerkiksi eläimille ja jotka edistävät ruumiin si-
säisiä elämäntapahtumia.

Toisin sanoen on hyvä lannoittaa kompostilla niityt ja laitumet. Jos suoritamme asiaan-
kuuluvat toimenpiteet tinkimättä, saamme erinomaista laidunrehua, joka on hyvää vielä
kuivattunakin. — Meidän on kyettävä näkemään asiat kokonaisuuksina pystyäksemme toimi-
maan oikein. Yksittäiset toimenpiteet riippuvat kuitenkin siitä, miltä meistä tuntuu eri tilan-
teissa. Oikea tunne taas kehittyy, jos näkee tapahtuman luonteen.

Jos komposti jätetään hoitamatta, käy helposti niin, että sen astraalisuus leviää kaikkialle

ympäristöön. Juuri siksi henkilökohtaisen suhteen kehittäminen on tärkeää. Tarkoituksena

on saada kasa haisemaan mahdollisimman vähän, mihin päästään tekemällä komposti ker-

roksittain ja panemalla väleihin turvetta. Niin saamme pidetyksi aloillaan typen, joka pyrkii

haihtumaan monenlaisina yhdisteinä. Maatilaa on hoidettava kokonaisuutena siitä vakau-

muksesta, että elämää ja jopa sielullisuutta täytyy ohjata kaikkialle, jotta kokonaisuus toimisi.

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miksi lehmillä on sarvet tai miksi joillakin eläimillä on

pinnallisen vastauksen. Yritämmekin vastata siihen itse.

Flollisessa vaikuttaa sekä ulos- että sisäänpäin suuntautuvia voimia. Koettakaa muodos-

nen möhkäle ja voimavaikutuksia kulkisi siinä kaikkialla sekä sisään että ulos. Sellaisina myös

JI11G
asti 4 % v,
K 1 KA
7, 44! (
VA ( LU %
200 Z
Z mi 04%
f kN 4 %
1 n" VA
EA o! : z
: JA
LA ',
VARAT pummi
£ n , n, EZ
2 g 3. "i J
n i a E
N / Ö JA ; in, VUILIA
N 1 99
/ VU
16, nin, J

Yj, PP, VON
.

lehmät näyttäisivät hyvin omituisilta. Nekin olisivat möhkälemäisiä ja niillä olisi vain pienet
lisäkkeet jalkoina kuten varhaisella sikiöasteella. Lehmä ei kuitenkaan näytä sellaiselta, vaan
sillä on muotonsa, sarvet ja sorkat.

Mitä oikeastaan tapahtuu kohdissa, joihin sarvet ja sorkat kasvavat? Niissä suuntautuu
erikoisen voimakkaita virtauksia sisäänpäin ja virtaukset ulos estyvät selvästi. Mitään vuoro-
vaikutusta ei tapahdu niin kuin ihon tai karvoituksen kautta. Sarven- ja sorkanmuodostus

liittyy eläimen koko muotoutumiseen.

Sarvikruunun olemus on aivan toinen. Se ei johda virtauksia takaisin elimistöön, vaan

12%
Kiti

kautta virtaukset voivat purkautua.

Hirven kauneus ilmaisee sen vahvaa yhteyttä ympäristöön. Se lähettää sarvien kautta
voimaansa ulospäin ja samalla se voi ottaa vastaan kaikkea hermoissa ja aisteissa elimellisesti
vaikuttavaa. Hirvieläimet ja yleensä kaikki eläimet, joilla on haaroittuneet sarvet, ovat hyvin
herkkiä ja vähän hermostuneita, minkä voi havaita jo niiden silmistä.
sulatuselimistössä saakka. Juuri sarvista ja sorkista lähtevän säteilyn vaikutuksesta ruo-
ansulatuselimistössä tapahtuu paljon. Tämän yhteyden näkeminen auttaa meitä ymmärtä-
mään suu- ja sorkkatautia ja siihen perustuu tautiin valmistamamme lääke.

Sarven olemus soveltuu hyvin säteilemään elämää ja sielullisuutta takaisin elimistöön. Jos
voisimme kulkea ympäriinsä lehmän sisällä, voisimme tuntea astraalisen ja eteerisen tuoksun
niiden virratessa sarvista. Saman kokisimme myös sorkkien kohdalla. Sarven olemus voi aut-
taa ymmärtämään toimenpiteitä, joita suosittelemme tavallisen karjanlannan vaikutuksen vah-
vistamiseksi.

Mitä karjanlanta oikeastaan on? Se on eläimen syömää ravintoa, jota elimistö on käsitel-
lyt johonkin määrään. Ravinto on toiminut virikkeenä elimistön dynaamisille voima-
vaikutuksille, ei aineen kertymiseksi elimistöön; sehän poistuu eritteinä. Ravinto on kuiten-
kin kulkenut elimistön läpi ja astraalinen ja eteerinen ovat läpäisseet sen, astraalinen typen ja
eteerinen hapen kantamana. Kaikki se on lannassa.

Kun lantaa annetaan muodossa tai toisessa, maaperä saa eteeris-astraalista voimaa, jonka
tehtävänä eläimen vatsassa oli synnyttää kasvinomaisia voimia. Meidän on oikeastaan oltava
kiitollisia lannasta, jonka mukana eteerinen ja astraalinen tulevat elimistöstä. Oikein hoidetussa
lannassa ne myös säilyvät.

Lanta vaikuttaa elävöittäen ja astralisoiden nimenomaan maaperään, ei pelkästään ve-

VA
e

teen. Lannan voimat pystyvät myös epäorgaaniseen aineeseen. Elollinen aine menettää ai-
neenvaihdunnan läpi kulkiessaan luonnollisesti alkuperäisen muotonsa, joka sillä oli ennen
ravinnoksi joutumista. Se hajoaa ja liukenee. Lanta hajoaa parhaiten oman eteriteettinsä ja
astraliteettinsa vaikutuksesta. Parasiitit, pienimmät elolliset olennot, löytävät siitä hyvän kas-
vualustan. Tavallisesti oletetaan, että lannan laatu johtuu juuri parasiiteistä. Todellisuudessa
ne vain ilmaisevat lannan kulloistakin tilaa ja sellaisina niillä voikin olla suuri merkitys. Mutta
erehdys on luulla, että lantaa voi ratkaisevasti parantaa lisäämällä siihen bakteereita tai vastaa-
vaa. Vaikka asia näyttäisikin siltä ulkoisesti, todellisuudessa se ei pidä paikkaansa. Puhumme
siitä myöhemmin lisää.

Täytämme nyt lannalla lehmänsarven ja hautaamme sen noin 1/2-3/4 metrin syvyyteen
maahan. Valitsemme tarkoitukseen paikan, jonka maaperä ei ole liian savista eikä liian hick-
kaista. Kaivaessamme lantasarven maahan säilömme siihen voimat, joilla sarvi vaikutti lchmässä,
ja eteeriset ja astraaliset voimat säteilevät sisään sarven onkaloon, koska maaperä ympäröi
sarvea.

Maaperän voimat elävöittävät sarvessa olevan lannan talven aikana, jolloin maa on sisäi-
sesti elävin. Elävyys tiivistyy lantaan hyvin väkeväksi lannoitusvoimaksi. Talven mentyä sarvi
voidaan kaivaa maasta ja lanta ottaa käyttöön.

Viimeisten Dornachissa suorittamiemme kokeiden aikana koko seurue saattoi vakuut-
tua siitä, ettei lannassa tuntunut enää lainkaan hajua. Se oli huomiota herättävää. Veteen
sekoitettaessa lanta alkoi luonnollisesti hieman tuoksua, mikä osoittaa, että haju on siinä
tiivistyneenä ja muuntuneena. Preparaattiin sisältyy suunnaton eteerinen ja astraalinen voi-
ma, joka on käytettävissä hyväksi.

Sarvessa talvehtinut lanta liuotetaan tavalliseen haaleaan veteen. Yhden lehmänsarven
sisältö liuotettuna puoleen ämpärilliseen vettä riittää noin 1200 neliömetrin alalle. On välttä-

mätöntä saada sarven sisältö liukenemaan täysin. Siksi on sekoitettava niin, että ämpärin reu-

[0
K)

noilla tapahtuu nopea kiertoliike ja keskelle syntyy pohjaan saakka ulottuva kraatteri. Koko
sisältö on nopeassa liikkeessä. Sitten sekoitussuuntaa vaihdetaan äkkiä, jolloin ämpärin sisältö
kuohahtaa. Sekoittamista jatketaan näin yhden tunnin ajan.

Ajatelkaa, kuinka vähän työtä siihen tarvitaan. Lisäksi voin kuvitella, että lannan sekoit-
taminen olisi hauskaa erityisesti siitä maatilan väestä, joka ei osallistu varsinaisiin maatöihin.
Asia tulee hoidetuksi siis mitä parhaiten, jos talon lapset huolehtivat sekoituksen.

On miellyttävä havaita, kuinka täysin hajuttomasta preparaatista kehittyy kevyt, hillitty
tuoksu. Voimme saavuttaa henkilökohtaisen suhteen asiaan ja se on hyväksi jokaiselle, joka
mielellään tekee havaintoja luonnosta eikä vain tuijota turistioppaiden kertomaa.

Seuraavaksi liuos ruiskutetaan muokattuun maahan. Pienet alueet voi käsitellä aivan ta-
vallisella reppuruiskulla, suurille aloille on luonnollisesti suunniteltava erityiset laitteet. Kun
tavalliseen lannoitukseen liitetään ”henkisen lannan? käyttö, huomataan, että syntyy aivan
erityinen hedelmällisyys. Oivallamme myös, kuinka asioita voi kehittää eteenpäin. Menerel-
mään voi heti liittää toisen.

Taas otetaan lehmänsarvia. Mutta nyt käytetään lannan asemesta hienoksi jauhettua kvartsia
(piitä tai maasälpää), josta tehdään löysä taikinamainen puuro ja täytetään sillä sarvet. Ne
laitetaan maahan kesän ajaksi, ei talven. Myöhään syksyllä ne kaivetaan ylös ja sisältö säilyte-
tään seuraavaan kevääseen, jolloin kesäisen maan vaikutuksille alttiina ollut preparaatti käyte-
tään samoin kuin sarvilanta. Kvartsi-preparaattia tarvitaan vain paljon pienempiä annoksia.
Herneen tai vain nuppineulanpään kokoinen määrä riittää. Sekoitettava on kuitenkin nytkin
tunnin ajan. Liuoksella ei kastella maata, vaan ruiskutetaan kasveja hienona sumuna. Huo-
maamme, että tämä tukee maasta toiselta suunnalta tulevaa sarvilannan vaikutusta. Sarvilanta
”työntää” alhaalta ja pii ”vetää” ylhäältä, ei liian heikosti eikä liian voimakkaasti, millä on
edullinen vaikutus juuri kylvökasveihin.

Näkemys perustuu suuria kokonaisuuksia tarkastelevaan ajattelutapaan eikä sellaiseen

teoriaan, joka konstruoi koko ihmisen yhden sormen perusteella. (Vaikka siinäkin tietysti
saavutetaan jotain, mitä ei pidä väheksyä!) Nykyään tutkimus lähtee yleensä liikkeelle sadon
tuottavuudesta, mutta loppujen lopuksi päätyy etsimään keinoja rahallisen tuoton maksimoi-
miseksi. Mikään muu ei juurikaan merkitse mitään. Viljelijän ei aina tarvitse ajatella rahallista
hyötyä, mutta se vaikuttaa tiedostamattomana taustalla. Tietysti vähän ihmeryttää, kun jon-
kin toimenpiteen seurauksena saadaan hetkellisesti hyviä tuloksia, esimerkiksi suurikokoisia
perunoita. Asiaan ei kuitenkaan paneuduta sen pitemmälle.

Koko ei ole tärkein näkökohta ravinnon laatua arvioitaessa. Tärkeintä on, että tuotteet
vastaavat ihmisen todellista olemusta. On mahdollista kasvattaa näöltään loistavia hedelmiä,
jotka kuitenkin ovat ihmiselle vain vatsantäytettä eivätkä edistä hänen elämäänsä.

Hengentieteen tulokset perustuvat luonnon koko talouden tuntemiseen. Ajattelussa läh-
detään kokonaisuudesta, johon myös jokaisella yksittäisellä toimenpiteellä on ratkaiseva vai-
kutus. Kun maataloutta hoidetaan näin, tulos voi olla vain paras mahdollinen sekä ihmisille
että eläimille. Koska ihminen on tarkastelun lähtökohtana, annetut ohjeet edistävät mitä par-

haiten ihmisluonnon hyvinvointia.

Kysymys: Laimennetaanko preparaattia aritmeettisesti?

Rudolf Steiner: Ruiskutettavan pinta-alan kasvaessa tarvitaan todennäköisesti enemmän vettä
ja vähemmän sarvia. Suuria aloja pystytään siten lannoittamaan jokseenkin pienellä prepa-
raattimäärällä.

Meillä oli Dornachissa 25 sarvea. Aloitimme käsittelemällä kohtalaisen suuren puutar-
han. Sekoitimme ensin yhden sarven sisällön puoleen ämpärilliseen vettä ja sitten laitoimme
vielä kahden sarven lannan kokonaiseen ämpärilliseen. Lannoitimme myös toisen paljon suu-

remman alan, johon käytimme seitsemän ämpärillistä ja seitsemän sarvea.

Saako sarvilannan sekoittaa koneella suurille pinta-aloille?

Koneiden käyttöön voi luonnollisesti suhtautua hyvinkin jyrkästi. Helposti voi myös ajautua
vähitellen käyttämään korvikkeita. Kiistatta käsin sekoittaminen merkitsee aivan jotain muu-
ta kuin koneellinen, vaikka mekaanisesti ajatteleva ei sitä myönnäkään. Ajatelkaa kuitenkin,
mikä valtava ero siinä on! Kun sekoitatte käsin, mukaan tulevat käden synnyttämät hienova-
raiset liikkeet ja kaikki siihen liittyvä, myös tuntemukset. Ratkaisevaa on, että koneellisesti
sekoitettaessa nämä vaikutukset jäävät puuttumaan.

Nykyaikana ihmiset eivät usko sellaisen eron olemassaoloon, mutta lääkkeissä sen voi
nähdä selvästi. Ei ole samantekevää, valmistetaanko jokin lääke käsin vai koneella. Ihmisestä
välittyy lääkkeisiin jotain aineetonta, kun hän tekee ne itse, eikä sitä sovi väheksyä.

Usein on kysytty käsitystäni esimerkiksi ns. Ritterin lääkkeistä, jotka osa teistä varmasti
tuntee. Jotkut ylistävät niitä kovasti ja toisten mielestä niillä taas ei ole merkittävää vaikutusta.

Vaikutuksia niillä tietysti on ja olen vakuuttunut, että niiden teho vähenee oleellisesti, jos ne

tulevat yleiseen kauppaan. Näin siksi että juuri näiden lääkkeiden kohdalla ei ole yhdenteke-
vää, saako potilas ne suoraan lääkäriltä vai ei. Lääkärin innostus vaikuttaa potilaaseen, kun
hän antaa ne itse.

Sanotte ehkä, ettei sillä ei ole merkitystä, koska sitä ei voi punnita eikä mitata. Mutta lää-
kärin innostus värähtelee lääkkeiden mukana. Jos kerran valo vaikuttaa voimakkaasti lääkkei-
Muun muassa sen takia Ritterin lääkkeet vaikuttavat voimakkaasti.

Innostus merkitsee paljon. Sen vaikutus puuttuu, kun asioita hoidetaan rutiinilla. Siksi
onkin syytä huolehtia, että ihmiskädet pääsevät vaikuttamaan preparaatteihin — ihmiskädestä
välittyy paljon, koneesta ei.

Preparaatin sekoittaminen voi vähitellen myös synnyttää suurta tyydytystä, niin ettei ko-
netta enää edes kaipaa, vaikka sarvien määrä olisi suurikin. Myös voi yhdistää huvin ja hyö-
dyn, kun kutsuu sunnuntaivieraita ja sekoittaa preparaatit yhdessä heidän kanssaan. Silloin
yksinkertaisella tavalla saa hoidetuksi seuranpidon samalla kun sekoittamisesta syntyy mitä

parhain lopputulos ilman koneita.

Puolen ämpärillisen levittäminen 1200 neliömetrin alalle voi olla teknisesti hieman hankalaa.
Kun sarvien määrä kasvaa, tulee levittäminen vielä vaikeammaksi. Voiko nesteen määrää lisä-
tä vedellä, vai onko tärkeää säilyttää suhde (puoli ämpärillistä) sellaisenaan, siis suunnilleen
puoli ämpärillistä 1200 neliömetrin alalle?

Laimentaa voi kyllä. Luulen kuitenkin, että silloin on muutettava myös sekoitustapaa. Voitte

ensin sekoittaa yhden lehmänsarven sisällön puoleen ämpärilliseen vettä ja sitten laimentaa

liuoksen vedellä. Silloin on vain sekoitettava uudestaan.

Parasta olisi ensin laskea, montako puoliämpärillistä tarvittaisiin koko alalle ja sitten ja-
kaa yhden sarven sisältö niiden lukumäärällä, vaikka jokaiseen näin tulisikin vähemmän kuin

yksi sarvellinen.

Perusteellinen sekoittaminen on suunnattoman tärkeää. Tarvitaan aina voimakasta sekoi-
(90, että enemmän tai vähemmän paksu aine saadaan liukenemaan veteen. On helpompi

koittaa useita puoliämpärillisiä kuin laimentaa ja sekoittaa yhä uudestaan.

»aako liuokseen jäävät kiinteät ainesosat siivilöidiä Pois, jotta ruiskulla levittäminen olisi hel-
pompaa?

['n usko, että se on tarpeellista. Reippaasti sekoitettaessa syntyy melko samea neste eikä tarvit.
» välittää, jos siihen jää jotain ylimääräistä. Lanta kyllä liukenee hyvin ja leviää nesteeseen
oikealla tavalla. Puhdas lehmänlanta on parasta ja sitä tuskin täytynee puhdistaa, vaikka siinä
olisi mukana vieraitakin ainesosia. Ne voivat pikemminkin olla eduksi kuin haitaksi. Sillä
väkevöinnin ja liuottamisen jälkeen preparaatti ei vaikuta aineellisesti vaan dynaamisena
siiteilynä. Ei ole vaaraa, että perunat kasvaisivat pelkkää vartta kohdissa, joihin sattuisi tule.

maan muutakin kuin lantaa.

Ajattelin asiaa pelkästään ruiskun kannalta.
Siivilöidä voi, siitä ei ole haittaa. Yksinkertaisinta olisi rakentaa konect alunperin sellaisiksi,

että niissä on siivilä ennen ruiskua.

Pitääkö sarven sisältö PUNNita, jotta annostus PYSYY oikeana? Tarkoittaako puoli ämpärillistä
sveitsiläistä ämpäriä vai tiettyä litramäävrää?

Puhun Sveitsissä yleisesti lypsysankona käytetystä Äimpäristä. Käytännön kokeilut on tehty

välittömän havainnon pohjalta. Nyt tulisi vain löytää oikeat paino- Ja mittasuhteet.

Tätä ei ole tutkittu kokeellisesti, mutta nykytiedon perusteella sanoisin, että lehmänsarvia voi

käyttää kolme tai neljä kertaa peräkkäin, ei useammin. On mahdollista, että kun sarvia kol-

men tai neljän vuoden käytön jälkeen säilytetään navetassa, niitä voi käyttää vielä kerran.

Tiedossani ei ole, paljonko sarvia on saatavissa tavallisella maatilalla ja täytyykö niitä käyttää

Mistä lehmänsarvien olisi hyvä olla peräisin? Onko eroa Itä-Euroopan ja Keski-Euroopan vä-
lillä?

On samantekevää, mistä sarvet hankkii, kunhan niitä ei hae tunkiolta. Niiden pitäisi olla
mahdollisimman tuoreita. On tosin aika merkillistä ja niin paradoksaaliselta kuin se kuulos-
taakin, elämä läntisellä ja itäisellä pallonpuoliskolla on täysin erilaista. Elämä Afrikassa, Aa-
siassa ja Euroopassa on vallan muuta kuin Amerikassa. Siksi onkin mahdollista, että amerik-
kalaisten nautojen sarvet vaikuttavat eri tavalla. Niitä käytettäessä lanta tulisi ehkä pakata
sarviin tiiviimmin ja tehdä se siis kiintetämmäksi.

Parasta on käyttää omalta paikkakunnalta saatavia sarvia. Lehmänsarvien ja seudulle
ominaisten voimien välillä vallitsee vahva sukulaisuus, joten vieraat sarvet voivat olla maape-
rän voimien kanssa ristiriidassa. Myös on otettava huomioon että lehmät, joista sarvet saa-
daan, eivät välttämättä ole peräisin kotoisin kyseiseltä seudulta. Asia korjaantuu kuitenkin,

kun lehmä elää ja syö kolme, neljä vuotta maaperästä. Sille syntyy yhteys paikkaan.

Miten vanhoja sarvet saavat olla? Olisiko hyvä ottaa ne vanhalta vai nuorelta lehmältä?

Kaikki tämä olisi tutkittava kokeellisesti. Asian luonteesta johtuen keski-ikäisten lehmien sar-

vet ovat parhaita.

Minkä kokoisia sarvien pitäisi olla?
(Steiner piirtää taululle noin 30-40 cm pitkän sarven. Kyseessä on tavallisen alleaurodun lehmän sarvi.)

Onko merkitystä sillä, ovatko sarvet uros- vai naaraspuolisesta tai kastroidusta eläimestä?

Paljon mahdollista on, että härän sarvet eivät vaikuta lainkaan Ja sonninkin sarvet vain heikos-
ti. Siksi puhun aina lehmänsarvista, ja lehmät ovat yleensä naaraita! Tarkoitan siis naaras-

puolista eläintä.

Mikä olisi paras aika kylvää leipävilja?
Tähän kysymykseen saadaan tarkka vastaus, kun käsittelen esitelmissäni kylvämistä. Kylvö-
aika on tietysti erittäin tärkeä asia ja on suuri ero siinä, kylvetäänkö lähempänä tai kauempana

talvea. Lähempänä talvea kylvettäessä vahvistuu viljan lisääntymiskyky, kauempana talvesta

sen ravintopitoisuus.

Voiko sarvilantaa levittää hiekkaan sekoitettuna? Miten sade vaikuttaa sarvilantaan?

Hiekkaa voi käyttää. Emme tosin ole kokeilleet sitä. Sateen vaikutuskin olisi ensin tutkittava.

Oletettavasti sade ei muuta mitään, se voi jopa vahvistaa sarvilannan vaikutusta. Toisaalta
on kyse niin väkevästä voimien keskittymisestä, että sadepisaroiden putoamisen aiheuttama
pienikin töytäisy voi hajottaa liian paljon. Kyse on todella hienovaraisesta vaikutuksesta, se
täytyy muistaa.

Lannan levittämisestä hiekan avulla minulla ei ole huomautettavaa.

Kuinka lehmänsarvet ja lanta niiden sisällä suojataan haitallisilta vaikutuksilta varastoinnin
aikana?

Yleisesti ottaen pätee, että yritys poistaa niin sanottuja haittavaikutusten aiheuttajia saa aikaan
Nykyinen pyrkimys kaiken desinfioimiseen menee yksinkertaisesti liian pitkälle. Jos ha-
luaisimme lääkkeitten valmistuksessa aivan ehdottomasti estää kaikki mahdollinen homeen

muodostus, joutuisimme käyttämään menetelmiä, jotka heikentäisivät lääkkeiden parantavaa

voimaa.

17
K

En erityisesti pelkää haittavaikutusten aiheuttajia. En usko niiden saavan kovin suurta
vahinkoa aikaan. Paras onkin välttää liikaa puhdistamista ja antaa asioiden olla enemmän
sillään.

Olemme kokeilleet sianrakkojen sitomista sarvien päihin estämään mullan pääsyä niiden
sisälle. Sarvien erityinen puhdistaminen ei ole suositeltavaa. On opittava, että lika ei ole aina
”Iikaa”. Jos esimerkiksi kasvoille levitetään ohut kultakerros, on se likaa, vaikka kulta itsessään

ei ole likaa. Joskus juuri ”lika? estää pilaantumisen.

Tulisiko siemenkaaosta tukea jotenkin?

Sen voisi tehdä, välttämättömänä en sitä pidä. Jos siemeniä syntyy, on kaaoskin maksimissaan
eikä tarvitse tukea. Tukea tarvitaan lannoittamiseen, siemen tuskin tarvitsee sitä kehittyäk-

seen. Jos hedelmöityvä siemen on olemassa, on täydellinen kaaoskin.

Olisiko tarpeen tehdä jotain, että kosmiset voimat säilyisivät uuteen kasvuun asti?

Sen voisi tietysti tehdä lisäämällä maan piipitoisuutta, sillä piin kautta maa ottaa vastaan kosmisia

voimia. En kuitenkaan pidä sitä tarpeellisena.

Minkä kokoisia koealojen tulisi olla?

On jokseenkin helppoa antaa yleisiä suosituksia, mutta asiaankuuluvat mittasuhteet on jokai-
sen itse löydettävä.

Voitte suhteellisen helposti tutkia asiaa esimerkiksi siten, että istutatte kahteen vierekkäiseen
koepenkkiin vehnää ja esparsettia. Voitte havainnoida vehnää kasvina, jolla on taipumus suun-
tautua muodostamaan siemeniä, ja huomata piikäsittelyn heikentävän sitä. Esparsetin sieme-
nenmuodostus taantuu täysin tai ainakin viivästyy piikäsittelyllä?.

Jos näitä asioita haluaa tutkia, voi siis verrata toisiinsa esimerkiksi siemenkasvi vehnää ja

hernekasvi esparsettia ja tehdä siementen muodostuksesta mielenkiintoisia kokeita.

Onko samantekevää, milloin laimennetut preparaatit levitetään pellolle?

Se e1 varmasti ole samantekevää. Lehmänsarvet voi jättää maahan, kunnes niitä käytetään. Ne
eivät huonone, vaikka niitä talvehtimisen jälkeen pidettäisiin vielä kesällä jonkin aikaa maa-
han haudattuina. Jos ne halutaan säilyttää jossain muualla, tehdään niille laatikko, joka
vuorataan sisältä joka puolelta turpeella. Näin voimien tiivistymä säilyy. Valmiiksi sekoitetun
ruiskutteen säilyttämistä ei suositella missään tapauksessa. Se tulee aina valmistaa vasta juuri

ennen käyttöä.

Käytetäänkö syysviljojen käsittelyyn sarvia, jotka on nostettu maasta neljännesvuosi aikaisem-
min:

Paras jättää sarvet maahan, kunnes niitä tarvitaan. Jos niitä käytetään alkusyksystä, annetaan

niiden olla maassa siihen asti. Lanta ei siitä huonone.

Eikö eteerisiä ja astraalisia voimia mene hukkaan hienojakoisessa ruiskutuksessa?

Aivan varmasti ei, ne ovat hyvin sitoutuneet. Muutenkaan, ellei henkisiä voimia alun alkaen

torju, niiden menettämistä ei tarvitse pelätä samalla tavalla kuin aineellisten.

Kuinka käsitellä kesän yli maassa olleiden sarvien mineraalista sisältöä (pii)?

Piipreparaatin nostaminen maasta ja säilyttäminen jossain muualla ei vahingoita sitä. Sarvet
voi yksinkertaisesti kasata johonkin ilman, että niiden sisältö pilaantuu. Sarville saa paistaa
aurinko, siitä voi olla jopa hyötyä.

Tulisiko sarvet haudata peltoon, joka myöhemmin lannoitetaan niillä? Vai voiko ne kaivaa
vierekkäin johonkin muualle?

Cro on niin pieni, ettei sillä ole merkitystä. Käytännössä on paras valita kohta, jossa on suh-

teellisen hyvä multa, ei siis liian kivennäispitoinen vaan humuspitoinen maa, ja haudata kaik-

ki tarvitsemansa lehmänsarvet samaan paikkaan.

Saako maatilalla käyttää koneita? Usein kuulee sanottavan, että niitä ei tulisi ollenkaan käyt-
tää?

Kysymykseen ei voi lainkaan vastata maatalouden näkökulmasta. Nykyisessä yhteiskunnalli-
sessa tilanteessa on tuskin ajankohtaista kysyä, saako koneita käyttää. Maataloutta lienee mah-
doton harjoittaa ilman niitä. Kaikki ei myöskään liity samalla tavalla luonnon sisäisiin tapah-
tumiin kuin preparaatit. Intiimeihin luonnontapahtumiin ei puhdasta mekaniikkaa tulisi yh-
distää. Luonto itse huolehtii siitä, että koneilla ei voi mitään tehdäkään asioissa, joihin ne
eivät sovellu. Esimerkiksi siementen muodostumisessa ei koneilla ole käyttöä, se on luonnon
oma asia.

Kysymys ei minusta ole erityisen ajankohtainen. Kuinka selviytyisimme ilman koneita?
Toisaalta on tietysti katsottava, ettemme tieten tahtoen liikaa innostukaan koneista. Aivan
varmasti huomaamme, että vaikka uusi kone aina tuokin parannusta, ei lopputulos välttämät-
tä ole yhtään sen parempi kuin jos käytettäisiin vanha kone loppuun. — Asia ei sanan varsinai-

sessä merkityksessä kuitenkaan ole maataloutta.

Saako aiemmin mainitun määrän veteen liuotettua lehmänlantaa käyttää puolta pienemmälle
alalle?

Silloin kasvusto alkaa rehottaa. Päädytään tilanteeseen, johon edellä viittasin toisessa yhtey-
dessä. Esimerkiksi perunalla tai vastaavalla kasvilla varret kasvavat voimakkaasti ja hedelmät
pöhöttyvät eivätkä varsinaiset pyrkimykset toteudu. Kasvusto rehevöityy, jos käytetään liian

suuria määriä.

Voiko rehukasveille antaa suurempia määriä? Niidenhän haluraan kasvavan rehevästi. Entä
pinaatille?

Myös niiden kohdalla tulee käyttää puolta ämpärillistä ja yhtä lehmänsarvea, kuten me teim-

me Dornachissa alalle, joka itse asiassa on vihannesmaa. Kasveille, joita viljellään suuria aloja,

Onko sama käyttää lehmän-, hevosen- tai lampaanlantaa?

Lehmänlanta on epäilemättä parasta. Mahdollisesti voisi tutkia, kävisikö hevosenlanta. Mikäli
hevosenlantaa halutaan käsitellä tällä tavalla, joudutaan sarvien ympärille ehkä kietomaan
jouhia hevosen harjasta. Niin saadaan vaikuttamaan ne voimat, jotka hevosella sijaitsevat har-

jassa, sarvia kun sillä ei ole.

Ruiskutetaanko ennen kylvöä vai sen jälkeen?

Oikein on tehdä se ennen kylvämistä. Me olemme tänä vuonna hieman myöhässä ja ruis-
kutamme vasta kylvämisen jälkeen. Katsotaan, miten se vaikuttaa. Mutta on itsestäänselvyys,

että normaalisti ruiskutetaan ennen kylvöä, jotta vaikutus saadaan maaperään.

Voiko lantapreparaatin tekoon käytetyissä sarvissa valmistaa piipreparaattia?

Kyllä voi. Mutta silloinkin vain kolme tai neljä kertaa. Sen jälkeen ne menettävät voimansa.

Onko merkitystä sillä, kuka työn tekee? Voiko sen tehdä kuka tahansa vai onko hänen oltava

antroposofi?

Sitä voi luonnollisesti kysyä. Nykyaikana tällaiselle kysymykselle helposti hymyillään. Muis-

tutan mieliinne kuitenkin, miten joillakin ihmisillä kukat suorastaan kukoistavat ikkunalau-

dalla, kun ne toisilla taas kärsivät ja kuihtuvat. Näitä asioita yksinkertaisesti on olemassa.
Ihmisen oma vaikutus on ulkoisesti, aineellisesti selittämätöntä, mutta henkisesti hyvin-

kin käsitettävää. Vaikutus on vahvempi, jos ihminen meditoi ja kehittää itseään mietiskelemällä

kuten eilen kuvasin. Meditointi muuttaa ihmisen yhteyttä typpeen, joka sisältää imaginaatiot.

Siitä syntyy mahdollisuus vaikuttaa kasveihin.

Nykyaikana tämä ei ole yhtä päivänselvää kuin silloin, kun ne tunnustettiin yleisesti. On
todella vallinnut aika, jolloin ihmiset tiesivät, että kykyä kasvien hoitamiseen voidaan paran-
taa. Enää niin hienovaraisia mahdollisuuksia ei oteta vakavasti. Joidenkin ihmisten läsnäolo
häiritsee kykyä ja se katoaakin, jos elää jatkuvasti heidän parissaan. Olenkin haluton puhu-
maan näistä asioista suurelle yleisölle. Nykyajan olosuhteissa ne on liian helppo kumota.

Ystävämme Stegeman esitti äskettäin tähän liittyvän kiperän kysymyksen. Hän nimittäin
halusi tietää, voiko tuholaisia torjua esimerkiksi keskittymällä ja mietiskelyllä. Se on ilman
muuta mahdollista. Etenkin jos keskittyy määrättynä ajankohtana, tammikuun puolesta vä-
listä helmikuun puoleen väliin, jolloin luonnon voimat kohdistuvat vahvimmin maahan. Tu-
loksia saadaan vallankin, jos pidetään sitä erityisenä keskittymisharjoitusten juhla-aikana.

Kuten sanottu, kiperä kysymys, mutta kysymys johon voi vastata myöntävästi. Täytyy
vain toimia sopusoinnussa luonnon kanssa ja ymmärtää suuri ero keskellä talvea ja keskellä
kesää tehtyjen keskittymisharjoitusten välillä. Vanhat sananparret kertovat paljon tästä ja niis-
tä voi vielä nykyäänkin saada tärkeitä vihjeitä.

Eilen jätin esitelmässäni mainitsematta erään niistä monista asioista, joita olisin halunnut
tehdä elämäni aikana. Nuorena minulla oli nimittäin ajatus kirjoittaa talonpoikaisfilosofia.
Halusin koota viljelijöiden elämää koskevat käsitykset. Siitä olisi voinut tulla jotain hyvin
hienoa. Se olisi kumonnut väitteen maanviljelijöiden tyhmyydestä paljastamalla terävä-älyisen
viisauden, filosofian, joka suurenmoisella tavalla kuvaa luonnon elämää jo käyttämillään sa-
noilla. Voi todella ihmetellä, mitä kaikkea talonpoika tietää luonnon tapahtumista.

Talonpoikaisfilosofian kirjoittaminen ei ole enää mahdollista, koska se tieto on nyt lähes
tyystin kadonnut. Tilanne ei ole enää sama kuin neljä- tai viisikymmentä vuotta sitten. Silloin
talonpojilta saattoi oppia paljon enemmän kuin yliopistossa. Aika oli täysin erilainen.

Me elimme silloin talonpoikien kanssa maalla ja tuntui oudolta, kun sinne tuli miehiä

leveälierisine paimenhattuineen kertomaan sosialistisesta liikkeestä. Nyt maailma on muuttu-

nut eivätkä nuorimmat läsnäolijoista aavistakaan kuinka paljon. Kuinka paljon onkaan ka-
donnut murteiden kauneudesta, kansankielen värikkäistä kuvista ja varsinaisesta talonpoi-
kaisfilosofiasta, joka oli osa kulttuurifilosofiaa.

Talonpoikaiskalenteritkin sisälsivät tietoa, jota niistä ei enää löydä. Ne näyttivätkin erilai-
silta, jotenkin kotoisilta. Tuntemani talonpoikaiskalenterit oli tehty halvasta paperista, mutta
planeettojen merkit sisäsivuilla oli painettu värillisiksi. Kannessa oli pieni makeinen, jota sai
aina nuolaista ennen avaamista. Se teki lukemisesta vieläkin mieluisampaa. Ja ihmiset käytti-

vät sitä yksi toisensa jälkeen.

Arvioidaanko sarvien määrä puhtaasti tuntumalla, kun suuria aloja lannoitetaan?

että ensin kokeillaan sormituntumalla, miten saadaan parhaat tulokset. Sitten muutetaan ko-
kemus numeroiksi ja tehdään taulukoita, joita muut ihmiset voivat käyttää.

Neuvoisin, että jos joku luonteensa mukaisesti haluaa työskennellä sormituntumalla, hän
tehköön niin. Hänen ei kuitenkaan tulisi vähätellä taulukoiden arvoa, vaan antaa tietonsa
eteenpäin numeroina ja taulukkoina. Kokemus tulisi todella muuttaa laskettaviksi numeroik-
si ja summiksi muiden ihmisten vuoksi. Se on nykyaikana välttämätöntä. Tarvitsemme lehmän-
sarvia tehtävämme täyttämiseen, emme häränsarvia edustaaksemme sitä — juuri tämä saa mei-

dät kohtaamaan helposti vastustusta. Missä mahdollista tehkää kompromisseja ja ottakaa huo-

mioon ulkopuolinen arvostelu.

Voiko kompostissa käyttää sammuttamatonta kalkkia nykyään suositeltuja määriä?

Vanha käytäntö on epäilemättä oikein. Sitä vain on sovellettava maalajin mukaan. Hietamaan
kalkin tarve on hieman pienempi kuin turvemaan, joka vaatii happamuutensa vuoksi enem-

män.

Mitä sanotaan kompostin kääntämisestä?

Siitä ei ole vahinkoa. Luonnollisesti komposti on peitettävä kääntämisen jälkeen jälleen

kerroksella maata. Turve soveltuu siihen erityisen hyvin.

Mitä kalia käytetään siirtymävaiheessa?

Kalimagnesiaa (patenttikali).

Mitä tehdään sarvien täyttämisen jälkeen jäljelle jäävälle lannalle? Pitääkö se levittää syksyllä
pellolle, että talvi pääsee vaikuttamaan siihen, vai jätetäänkö se kasaan odottamaan kevättä?

Sarvilantaruiskute ei korvaa tavanomaista lannoittamista, jota luonnollisesti jatketaan kuin
ennenkin. Uusi lannoitustapa on nähtävä lisälannoituksena, joka oleellisesti parantaa jo ole-

massa olevia lannoitusmenetelmiä.

i
|
;
i

I ehmänsarvissa valmistettava lantapreparaatti, josta puhuimme eilen, on luonnollisesti tar-
koitettu lannoituksen parantamiseksi; varsinainen lannoitus säilyy entisellään. Tänään tarkas-
telemme lannoituksen yleistä merkitystä siitä näkökulmasta, että kaikki elävä on pyrittävä säi-
lyttämään elämän yhteydessä.

Eteerisen elävyyden pitäisi aina pysyä elollisessa. Maaperä, josta kasvit kasvavat ja joka
ympäröi kasvien juuria, on eräänlaista kasvun jatkoa maan sisälle, siis tavallaan elollista. Eilen
kuvailin, miten on mahdollista jopa kuvitella maakasan humuksen sisäisen elävyyden muun-
tuvan puun kuoreksi ja kaarnaksi.

Kehitys on johtanut siihen, että ihminen on menettänyt näkemyksensä suurista luonnon-
yhteyksistä, ja näin on myös täytynyt käydä. Olemme myös kokonaan menettäneet käsityk-
sen siitä, miten maan ja kasvin yhteinen elämä jatkuu eritteissä kuten lannassa ja miten tämän
kaiken kattavan elämän voimat vaikuttavat.

Hengentieteen ei kuitenkaan pidä suureen ääneen ja fanaattisesti vallankumousta vaatien
puuttua siihen, mitä nykyaikana on saavutettu eri elämänalueilla. Saavutukset ansaitsevat täy-
den tunnustuksen. Täistella pitää vain niitä asioita vastaan, jotka perustuvat vääriin olettamuksiin
ajan materialistisen tapaan käsittää maailma. Materialistisen ajattelun täydentämiseksi mei-
dän on luotava elävä tapa katsoa maailmaa. Siksi en näe tarpeelliseksi käyttää aikaa lannan,
virtsan ja kompostin yleisen hoidon kuvaamiseen, koska siitä tiedetään jo paljon.

Haluan tässä sanoa, että mielestäni pitää paikkansa yleinen näkemys, jonka mukaan maa-
talous on ryöstöviljelyä. Se on ryöstöviljelyä siitä yksinkertaisesti syystä, että maaperästä ja
jopa ilmasta otetaan voimia maatilan tuotteiden mukana. Ne voimat on korvattava. Lannoitteen

arvo perustuu siihen, kuinka se pystyy tyydyttämään köyhtyneen maan tar eita, ja lannoitetta
p ystyy tyydy yhty p J

i
nd

on siksi käsiteltävä asiaankuuluvasti. Tässä on kuitenkin viime aikoina esiintynyt paljon mate-
rialistisesta maailmankatsomuksesta syntynyttä virheajattelua.

Ensinnäkin nykyään tutkitaan huolellisesti bakteerien vaikutusta. Katsotaan, että juuri
ne saavat aikaan lannan oikean koostumuksen. Tutkimustulosten perusteella teoretisoidaan ja
syntyy varsin älykkäitä, loogisia, mutta useimmissa tapauksissa vain lyhyen aikaa vaikuttavia
ja vähän hyödyttäviä yrityksiä bakteerien istuttamiseksi maahan.

Tällaista ajattelua voidaan verrata seuraavaan: Jos huoneessa on paljon kärpäsiä, sano-
taan, että huone on likainen. Huone ei kuitenkaan ole likainen siksi, että siellä on kärpäsiä,
vaan siellä on kärpäsiä, koska se on likainen. Huone ei puhdistu, vaikka keksittäisiin keinoja
kärpästen lisäämiseksi — ajatellen että ne söisivät kaiken lian nopeammin! — tai niiden
hävittämiseksi. Millään vastaavilla yrityksillä ei saada paljon aikaan. Siivoaminen auttaa par-
haiten.

Sama pätee myös lannoittamiseen. Eläinten eritteissä pieneliöstö on nähtävä hajoamis-
tapahtumien ilmentäjänä, se voi siis olla hyödyllinen tuntomerkki lannan olosuhteista. Pien-
eliöiden istuttamisella tai kasvattamisella ei sinänsä voi olla suurta merkitystä, pikemminkin
niiden torjunnalla. Maataloudelle tärkeää elollisuutta tarkasteltaessa on pysyttävä suurissa ko-
konaisuuksissa ja pieneliöstönkin suhteen vältettävä atomistista tarkastelutapaa.

Fdellä olevaa ei pidä tietysti lainkaan esittää, ellei samalla osoita oikeaa menettelytapaa.
Ei riitä, että tietää, mikä on väärin. Vastapainoksi on osoitettava myös myönteinen tapa tart-
tua asioihin.

Viime aikoina on materialismin vaatimuksesta alettu käsitellä lannoitteita erilaisilla epä-

orgaanisilla yhdisteillä ja aineilla. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että silläkään ei ole

pysyvää arvoa. Meidän on selvitettävä itsellemme täysin, että maata ei voi parantaa eikä jalos-

taa mineralisoimalla. Mineralisointi vaikuttaa elävöittävästi ainoastaan veteen. Vesi ei kui-

et
(g)
ja
An
[S
m
>
<
SA
=
p:
UN
[NN
<
O:
=
m
n
<
[N
[S
<
(=
N
cC
=
[=]
e”
PT
m
(4)
a
ON
o
n
jes]
Eä
N
9:
[e]
[SI
[I
[S
=
A
[K
[S
>
o.
A
n”
[N
D
K
je)
n
E;
jari
n
R
(g!)
ja
53
(€
+
mT
P

Maaperä täytyy elävöittää suoraan käyttämällä eloperäistä ainetta, joka oikein hoidettuna
voi vaikuttaa elävöittäen itse kiinteään maahan. Antroposofia voi antaa maataloudelle juuri
sen, että lantaa ja virtsaa opitaan elävöittämään.

Hengentiede yrittää nähdä elämän suuressa mittakaavassa. Se kääntää katseensa pois
seva. Hengentieteen tehtävä on makrokosmoksen, luonnonvaikutusten laajimman piirin tar-
kastelu.

Maatalouskirjallisuudessa esiintyy mitä erilaisimmissa muodoissa väite, jonka mukaan
kokemus on muka osoittanut, että fosforilla, kaliumilla, kloorilla jne. jopa raudalla on suuri
merkitys kasvualustalle, mutta piillä, lyijyllä, arseenilla, elohopealla (jopa natrium otetaan
mukaan tähän) olisi kasvien menestymiselle korkeintaan ärsykearvo. Se todistaa tieteen hapui-
levan pimeässä. Siksi on vain hyvä, jos vanhat perinteet hieman hillitsevät hoitamasta” kasve-
ja niin järjettömästi kuin noiden ajatusten seuraaminen merkitsisi. Onneksi niitä ei edes voi
seurata. Mistä oikein on kysymys?

Todellisuudessa luonto ei hylkää meitä aivan armottomasti, jos jätämme huomiotta piin,
lyijyn, elohopean ja arseenin, kuten se tekee ellemme huolehdi riittävästä kaliumista, kalkista
tai fosforista. Piitä, lyijyä, elohopeaa ja arseenia tulee sateen mukana taivaalta. Fosforia, kaliumia
ja kalkkia luonto ei anna ilman, että maa muokataan ja lannoitetaan. Jatkuva viljely köyhdyt-
tää maata ja lannoituksen korvaava vaikutus voi aikaa myöten jäädä liian heikoksi, kuten
monilla tiloilla tapahtuukin. Silloin harjoitetaan ryöstöviljelyä, maa köyhtyy köyhtymistään.

On huolehdittava, että varsinainen luonnontapahtuma voi kulkea oikealla tavalla. Niin
kutsutut ärsykevaikutukset ovat nimittäin kaikkein tärkeimpiä. Tarpeettomina pidettyjä ai-
neita on mitä hienojakoisimmassa muodossa maapallon ympärillä. Ne ovat kasveille yhtä vält-
tämättömiä kuin kaikki muukin maaperästä tuleva; elohopea, arseeni, pii ja lyijy tulevat ensin

säteilynä maaperään, mistä kasvit niitä sitten käyttävät.

N
197

Ihmiset pystyvät harkitsemattomalla lannoituksella vähitellen estämään maata ottamasta
vastaan piin, lyijyn, elohopean ja arseenin homeopaattisia pitoisuuksia. On kuitenkin tärkeää,
että kasvillisuus saa maan kautta tarvitsemansa vaikutukset. Kasvi rakentuu kaikesta siitä,
mikä tulee kosmoksesta hyvin hienoina pitoisuuksina. Lannoitteen hoitamiseksi ei sen takia
riitä yksin se, mitä eilen puhuttiin.

Lannan hoitaminen ei ole aineiden, vaan elävien voimien lisäämistä kasveihin välitettäväksi.
Flävät voimat ovat kasveille paljon tärkeämpiä kuin aineelliset voimat, pelkät aineet. Vaikka
eri aineiden pitoisuudet kuinka lisääntyisivät maassa, se ei kuitenkaan yhtään auta kasvin
kasvua, ellei kasviin välity myös kykyä ottaa vastaan maaperän vaikutuksia. Siitä on kysymys.
tavattoman voimakkaasti elollisessa. Tri Koliskon tutkimukset pienimpien ainemäärien vai-
kutuksista ovat nyt kuitenkin luoneet tukevan tieteellisen perustan kaikelle, mikä homeopatiassa
pieniä pitoisuuksia vapautetaan elollisen luonnon tarvitsemia voimia.

Lannoitettaessa ei pienimpienkään määrien käyttö ole vaikeaa. Puhuimme jo siitä, kuin-
ka ennen tai jälkeen tavallisen lannoituksen käytetään lehmänsarvissa valmistettuja preparaatteja.
Niiden vaikutukset ovat juuri homeopaattisia ja täydentävät tavallista lannoitusta.

Meidän on pyrittävä saamaan myös lannoite oikealla tavalla eläväksi ja antamaan sille
oikea koostumus niin, että siinä on tarpeeksi typpeä ja muita aineita. Lannoite on elävöitettä-

vä niin, että se puolestaan kykenee elävöittämään maaperän.

Lehmänsarvissa tehtyjen ruiskutteiden lisäksi valmistamme preparaatteja, joita sekoitetaan pie-
niä määriä itse lannoitteeseen. Nimeän tässä yhteydessä eri kasveja, mutta korostan, että kasveja
voidaan korvata toisilla, jos niiden hankkiminen jollain seudulla on vaikeaa. Yksi ainoa kasvi ei

ole korvattavissa, koska sen luonnetta vastaavaa ei ole samassa muodossa millään muulla kasvilla.

Aikaisemmin käsitellyn perusteella tiedämme, että ensinnäkin on huolehdittava elollisessa
hiilen, hapen, typen, vedyn, ja rikin pääsemisestä oikealla tavalla muiden aineiden, esim.
kaliumsuolojen yhteyteen. Nykyään kyllä tiedetään jotain siitä kaliumsuolojen määrästä, jon-
ka kasvi tarvitsee kasvuunsa. Tiedetään, että kalium vaikuttaa kasvin tanakkuuteen vahvista-
malla tukirakenteita. Se pidättää kasvua runkoon. Kalium on kuitenkin käsiteltävä maaperän
ja kasvin välisissä tapahtumissa, jotta se voisi toimia oikein kasvin valkuaisen suhteen. Sitä voi
auttaa seuraavalla tavalla.

Siankärsämöä on yleensä kaikkialla ja sitä voidaan käyttää tarvittaessa myös kuivattuna.
Se on varsinainen ihmeluomus (kuten tietysti jokainen kasvi), jonka erityislaadun voimme
kokea vertaamalla sitä muihin kasveihin. Siankärsämössä vaikuttaa voimakkaasti rikki, aine
josta kerroin että henki ”kostuttaa sillä sormensa” tahtoessaan ohjata esimerkiksi hiiltä, typpeä
jne. omille orgaanisille paikoilleen.

On kuin kasveja luovat voimat olisivat siankärsämöä tehdessään pitäneet mallina rikin
oikeaa suhdetta kasvin muihin aineosiin. Tekisi mieli sanoa, että luonnonhenget eivät pääse
missään muussa kasvissa vastaavaan täydellisyyteen rikin käytössä. Jos opimme tuntemaan
siankärsämön vaikutuksen ihmisen ja eläimen elimistöön, ymmärrämme että oikealla tavalla
käytettynä se on hyväksi kaikissa astraaliruumiin heikkoudesta johtuvissa tiloissa. Kun tun-
nemme siankärsämön ominaislaadun, voimme jäljittää sitä myös luonnon elimistöstä.

Siankärsämö vaikuttaa tervehdyttävästi kasvaessaan peltojen ja teiden reunoilla viljelysten
yhteydessä. Sitä ei saisi missään tapauksessa hävittää. Itsestään selvää on, ettei sitä pidä levittää
paikkoihin, missä siitä voi olla vaivaa. Vahingollinen se ei oikeastaan voi olla missään, mutta
vaivalloinen toki. Siankärsämön vaikutus on erityisen suotuisa siellä, missä sitä kasvaa run-
saasti, aivan kuin miellyttävien ihmisten pelkkä läsnäolo vaikuttaa myönteisesti seurassa il-
man, että he edes puhuisivat mitään.

Siankärsämöstä käytämme samaa kasvinosaa kuin lääkinnässä eli sen varjonmuotoista

kukintoa. Kerätyt kukinnot kuivataan kevyesti. Niitä ei todellakaan tarvitse kuivata pitkään.
Ellei tuoreita kasveja ole saatavilla ja käytetään kuivattuja, on hyvä puristaa mehua siankärsämön
lehdistä ja kostuttaa sillä kuivatut kukinnot. Mehua voidaan tehdä kuivatuista lehdistä keit-
tämällä ne.

Pari kourallista siankärsämön kukkia puristetaan voimakkaasti kasaan ja suljetaan saksan-
hirven rakkoon, joka sidotaan kiinni. Rakko täytetään suhteellisen kiinteäksi ja ripustetaan
kesän ajaksi paikkaan, johon Aurinko paistaa mahdollisimman paljon. Syksyllä rakko kaive-
taan maahan talvehtimaan, ei kuitenkaan kovin syvälle.

Siankärsämön kukat, joissa hedelmätkin voivat jo olla alullaan, ovat vuoden suljettuina
saksanhirven rakkoon, osan aikaa maan pinnalla, osan sen alla alttiina monenlaisille vaikutuk-
sille. Talven aikana preparaatti saa aivan erityisen koostumuksen.

Valmista preparaattia voi säilyttää miltei miten kauan tahansa. Sen käyttö on helppoa,
vaikka lantakasa olisi talon kokoinen. Sitä laitetaan yksinkertaisesti pieninä annoksina lannan
ja virtsan sekaan tai kompostiin. Aineessa on säteilevää voimaa, johon materialistikin uskonee,
puhuuhan hän radiumista.

Siankärsämöpreparaatti vaikuttaa elävöittävästi lannoitteeseen, jota hoidetaan ja käyte-
tään tavanomaisesti. Se ehkäisee ryöstöviljelyä. Lannoitteeseen keräytyvä voima elävöittää maata
siten, että kosmiset aineet kuten pii, lyijy jne. pääsevät maahan ja voivat pysyä maaperässä.

Mitä rakko oikein on? Olemme oppineet tuntemaan siankärsämön homeopaattisen rikki-
pitoisuuden, joka sitoutuu ihanteellisella tavalla kaliumiin. Tämän vaikutus saa aikaan, että
siankärsämö voi säteillä vaikutustaan suuriin ainemääriin. Mutta miksi käytetään saksanhirven
rakkoa?

Saksanhirvellä on erityisen läheinen suhde ympäristön kosmisiin vaikutuksiin, mutta ei
maahan. Sen tähden sillä on sarvet, joiden tehtävästä puhuimme eilen. Siankärsämön ominai-

suudet saadaan säilymään erityisen hyvin tapahtumissa, jotka vastaavat rakon ja munuaisen

välisiä tapahtumia eläimellä ja ihmisellä. Rakon aineellisilla ominaisuuksilla on siinä merkit-
tävä osuus. Vaikka saksanhirven rakko on hyvin ohut, siinä olevat voimat ovat yhteydessä kos-
miseen eivätkä eläimen sisäisyyteen kuten naudalla. Rakon voi nähdä kosmoksen kuvana.
Siten siankärsämön voimat rikin sitomiseksi muihin aineisiin voivat olennaisesti kasvaa.
Siankärsämöpreparaatin valmistustapa parantaa lannoitetta aivan perustavasti. Siinä py-

sytään elollisen yhteydessä menemättä epäorgaanisen kemian piiriin, mikä juuri on tärkeää.

Ottakaamme nyt toinen esimerkki. Pyrimme saamaan lannoitteen niin eläväksi, että se voi
välittää elävyyttä myös maaperään. Siksi lantaan on saatava kyky yhdistää kaliumin lisäksi
vielä kalkkiyhdisteitä, jotka ovat välttämättömiä kasvin kehitykselle. Kalkkivaikutusten takia
tarvitsemme aivan määrätyn kasvin. Se ei saa meitä innostumaan samalla tavalla kuin sian-
kärsämö, vaikka siinäkin on rikkiä homeopaattisena pitoisuutena. Kasvi on kamomilla,
Matricaria chamomilla.

Kamomillan luonnehtimiseksi ei riitä puhuminen sen suuresta kalium- ja kalsiumpi-
toisuudesta. Siankärsämö kehittää kaliumprosessissa ensisi jaisesti rikkivoimaansa, siinä on rik-
kiä juuri se määrä, joka on tarpeen kaliumin käsittelemiseksi. Kamomilla käsittelee sen lisäksi
vielä kalsiumia, joka auttaa kasvia pitämään loitolla vahingolliset hedelmällistymisvaikutukset
ja pysymään terveenä. Myös kamomillassa on rikkiä, mutta määrä on toinen kuin siankär-
sämössä, joka ei käsittele kalsiumia.

Hengentieteellisessä tarkastelussa lähdetään aina suurista yhteyksistä, liikutaan mak-
rokosmoksen eikä mikrokosmoksen puitteissa. Kun seuraamme kamomillan kulkua ihmisen
tai eläimen elimistössä, huomaamme että sille rakko ei ole kovinkaan tärkeä. Sen sijaan suolen
seinämien aineilla on sille suuri merkitys. Kamomillaa on siksi käsiteltävä seuraavasti, kun sil-

lä pyritään vaikuttamaan lannoitteeseen.

Kerätään kamomillan kauniita valkoisen kellertäviä mykeröitä ja käsitellään ne samoin

kuin siankärsämön kukinnot, paitsi että rakon asemesta suljetaan ne naudan suoleen. Jälleen
voidaan saada aikaan erittäin arvokkaita tapahtumia tarvitsematta nähdä paljonkaan vaivaa.
Käytämme vain eri tavalla kaikkea, mitä meillä on. Sen sijaan että tekisimme naudan suolista
makkaroita, täytämme ne kamomillalla.

Myös kamomillapreparaatti pitää altistaa oikealla tavalla luonnon vaikutuksille. Tarkoi-
tus on antaa maanomaisen elävyyden vaikuttaa siihen. Kallisarvoiset kamomillamakkarat —
kallisarvoisiahan ne ovat! — asetetaan talven ajaksi mahdollisimman humuspitoiseen maahan,
ei kuitenkaan kovin syvälle. Paikan tulee olla sellainen, missä lumi pysyy mahdollisimman
pitkään mutta mihin Aurinko silti pääsee paistamaan. Kosmis-astraaliset vaikutukset voivat
silloin muodostua mahdollisimman vahvoiksi.

Keväällä preparaatti kaivetaan maasta ja säilytetään käytettäväksi lannoitteisiin samalla
tavalla kuin siankärsämöpreparaattia. Näin saadaan lannoitetta, jossa ensinnäkin typpi säilyy
paremmin kuin muissa lannoitteissa. Lisäksi se elävöittää maan niin, että maaperä pystyy tu-
kemaan kasvien kasvua erityisen hyvin ja samalla tuottamaan terveempiä kasveja.

Tiedän, että tämä kuulostaa järjettömältä. Mutta ajatelkaa kaikkea, mikä ihmisistä ensin on
näyttänyt mielettömältä ja kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua hyväksytty käyttöön. Olisittepa
vain lukeneet sveitsiläisiä sanomalehtiä, kun joku oli esittänyt vuoristoratojen rakentamista. Mitä
kaikkea hänelle sanottiinkaan vasten kasvoja! Lyhyessä ajassa vuoristoradat kuitenkin ilmestyivät
eikä kukaan enää pidä niiden keksijää naurettavana. Kysymys on ennakkoluulojen voittamisesta.

Toistan vielä, että siankärsämön ja kamomillan voi korvata kuivaruilla kasveilla sellaisilla

seuduilla, missä niitä ei kasva. Ne voi myös korvata joillakin muilla kasveilla, mikä kuitenkaan

ei olisi yhtä hyvä.

Erästä tärkeää preparaattikasvia on vaikea korvata ja samalla saada sen vaikutus lannoitteeseen.

Siitä kasvista emme tosin aina pidä, varsinkaan jos mielellään hyväilemme sitä mistä pidäm-

839

me; nokkosta ci tee mieli silitellä. Kasvien kasvulle se on kuitenkin suuri hyväntekijä ja tuskin
korvattavissa millään. Ellei sitä ole saatavissa, on käytettävä muualta hankittua kuivattua
nokkosta.

Nokkonen on todellinen tuhattaituri. Siinäkin on rikkiä, joka järjestää ja käsittelee hen-
kistä kaikkialla, kuten aikaisemmin jo olen kuvannut. Se kuljettaa kaliumia ja kalsiumia
säteilyssään ja virtauksissaan, mutta sen lisäksi sillä on myös eräänlaista raudan säteilyä, jonka
merkitys luonnontapahtumille on melkein yhtä tärkeää kuin raudan säteily veressämme.

Nokkonen ei ollenkaan ansaitse niin usein saamaansa ylenkatsetta. Sen pitäisi oikeastaan
kasvaa ihmisen sydämessä. Sen suurenmoinen sisäinen järjestys ulkona luonnossa muistuttaa
läheisesti sydämen merkitystä ihmiselle.

Nokkosen istuttaminen paikoille, joilla siitä ei ole haittaa, auttaa vähentämään raudan
vaikutusta maaperässä. Se voi vapauttaa maan ylemmän kerroksen raudan vaikutuksesta, kos-
ka sillä on suuri taipumus vetää rautaa puoleensa. Vaikka rauta sinänsä ei häviäisikään, sen
vaikutus kasvien kasvuun saadaan nokkosen avulla poistetuksi. Sivumennen huomautan, että
tällä seudulla nokkosten istuttaminen olisi tärkeää. Nokkosen pelkkä läsnäolo voi merkitä
paljon seudun kasvillisuudelle.

Nokkoset kerätään, ja niiden annetaan kuihtua hieman, minkä jälkeen ne puristetaan
kokoon. Nyt ei käytetä rakkoa eikä suolta, vaan nokkoset vain kaivetaan maahan ja eristetään
turpeella välittömästä kosketuksesta maaperään. On syytä merkitä paikka hyvin, ettei löydä
pelkkää multaa, kun alkaa etsiä preparaattiaan. Nokkosten annetaan olla maassa koko talven
ja vielä seuraavan kesän yli, ts. ne ovat haudattuina kokonaisen vuoden. Näin saadaan hyvin
voimakkaasti vaikuttavaa ainetta.

Nokkospreparaattia lisätään lannoitteeseen samalla tavalla kuin siankärsämöä ja ka-
momillaa. Nokkonen tekee lannoitteen sisäisesti herkäksi, ikään kuin ”järkeväksi”. Se ei hy-

väksy, että jotain maatuisi väärällä tavalla, että typpeä pääsisi karkuun jne. Preparaatin ”järke-

vyyden” ansiosta ”järkevöityy” myös maa, johon se muokataan. Maa yksilöllistyy kasveille,

joita halutaan kasvattaa.

Tavanomaiset nykyaikaiset menetelmät lannoitteen parantamiseksi johtavat lopulta — vaik-
ka ne toisinaan ensin yllättävätkin ulkoisella tehokkuudellaan — kuitenkin siihen, että maa-
talouden kerran niin erinomaiset tuotteet muuttuvat vähitellen pelkäksi vatsantäytteeksi.
Annamme pettää itseämme jollakin suureksi paisuneella tuotteella, vaikka ravinnon tulisi
olla kiinteää ja täynnä ravitsevaa voimaa.

Maataloudessa joudumme tekemisiin myös kasvisairauksien kanssa. Puhun nyt aivan ylei-

sesti. Nykyään erikoistutaan mielellään kaikissa asioissa ja niinpä nimetään eri sairauksia. Se

on aivan oikein tiedettä harjoitettaessa. Silloin on tiedettävä, miltä mikin näyttää. Mutta sai-
rauden pelkkä kuvaaminen ei vielä riitä lääkärillekään. Tärkeämpää on pystyä parantamaan
tauti. Ja parantamisessa tulevat kyseeseen aivan eri näkökohdat kuin nykyaikaisessa tautien
kuvaamisessa. Taudit kuvaillaan hyvinkin täydellisesti ja elimistön tapahtumat tiedetään tark-
kaan fysiologian ja fysiologisen kemian sääntöjen mukaan. Silti ei kyetä parantamaan.
Parantaminen ei ole mahdollista pelkästään histologisten tai mikroskooppisten löydös- :
ten perusteella. On tiedettävä jotain myös suuremmista yhteyksistä. Sama koskee kasvi-
luontoa. Muuten tilanne muodostuisikin erittäin vaikeaksi niin kuin usein eläimiä hoidet-
taessa, mistä tulemme myöhemmin puhumaan. Ihmisen kohdalla tilanne on toisenlainen,
koska hän voi kertoa itsestään. Siihen eivät eläimet ja kasvit pysty, mutta niiden parantami-
nen voi olla yleisluontoisempaa. Suuri osa kasvisairauksista voidaan parantaa järkeistämällä

lannoitusta seuraavalla tavalla.

Lannoitteessa on maahan tuotava kalsiumia. Siitä ei ole kuitenkaan hyötyä, jos se tehdään

kv)
N
3

K
x

käyttää tavallista kalkkia.

ihanteellisin.

Kalsiumilla on elävässä olomuodossa ollessaan kyky — joka vaikuttaa kyllä myös kuolleessa
tilassa — luoda järjestystä, kun eetteriruumis on liian voimakas ja astraalinen ei siitä syystä pää-
se elolliseen. Kalsium hillitsee eetteriruumista ja antaa astraaliruumiille vapauden toimia. Kaikki
kalkki vaikuttaa siten. Mutta kalkkia on käytettävä juuri sellaisessa muodossa kuin se on tam-
menkuoressa, jos haluamme rehottavan eteriteerin vetäytyvän kokoon ja supistuvan säännön.

mukaisesti aiheuttamatta shokkia elollisessa.

murumaiseksi. Sitten otamme jonkin kotieläimen pääkallon — on melkein yhdentekevää min-
kä — ja työnnämme rouheen siihen. Kallo suljetaan luumassalla ja kaivetaan maahan, ei kovin
syvään kuoppaan, ja peitetään turpeella. Kohtaan johdetaan esimerkiksi rännillä mahdolli-
simman paljon sadevettä. Kallo voidaan myös asettaa sammioon, jonka kautta vesi virtaa.
(Lumesta sulanut vesi käy tietysti yhtä hyvin.) Astiaan voi vielä lisätä lietettä muodostavaa
kasviainesta. — Preparaattia pidetään talven yli näin.

Lannoitteeseen lisätty tammenkuoripreparaatti ehkäisee vahingollisia kasvitauteja.

Olemme nyt lisänneet lannoitteeseen neljää eri vaikutusta. Se kaikki on vaatinut tosin työtä,
mutta kuitenkin vähemmän kuin maataloudelliset tutkimukset kemiallisissa laboratorioissa,
jotka tutkimukset on vielä maksettava. Huomaamme kyllä, että meidän tapamme on kansan-

taloudellisesti edullisin.

000 n

Tarvitsemme vielä jotain vetämään piitä oikealla tavalla kosmisesta ympäristöstä. Kasvit tar-
vitsevat piitä ja maa menettää ajan mukana juuri niitä voimia, joita tarvitaan piin vastaan-
ottamiseksi. Köyhtyminen tapahtuu hitaasti ja jää siksi yleensä huomaamatta. Ainoastaan
mikrokosmista katsovat ihmiset eivät myöskään välitä piin vähenemisestä. He eivät usko piillä
olevan merkitystä kasveille. Merkitys on kuitenkin mitä suurin.

Tässä yhteydessä on tunnettava eräs asia, joka ei nykyajan oppineissa enää juurikaan he-
rätä hämmennystä. Nyt puhutaan jo ujostelematta alkuaineiden muuntumisesta; alkuainei-
den tarkastelu on kesyttänyt materialistiset leijonat. Kuitenkaan ei lainkaan tunneta eräitä
asioita, jotka oikeastaan ovat jatkuvasti ympärillämme. Jos ne tunnettaisiin, olisi kertomiini
asioihin paljon helpompi uskoa.

Nykyaikaisen ajatteluun johdatettu ihminen sanoo nyt: ”Mutta sinähän et kerro ollen-
kaan, miten lannoitteen typpipitoisuutta lisätään.” Olen kuitenkin puhunut siitä koko ajan
siankärsämön, kamomillan ja nokkosen yhteydessä. Orgaanisiin tapahtumiin liittyy nimit-
täin salainen alkemia. Se muuttaa esimerkiksi kaliumin todella typeksi, jos vain kaliumin vai-
kutus elolliseen on oikea. Se muuttaa samalla tavalla typeksi jopa kalkin.

Tiedätte, että käsitellyt neljä alkuainetta vaikuttavat kasvien kasvuun, siis rikin lisäksi
myös vety. Vedyn merkityksestä kerroin jo eilen. Kalkin ja vedyn välillä vallitsee samantapai-
nen suhde kuin hapen ja typen välillä ilmassa. Jo ulkoisesti, kvantitatiivis-kemiallisesti analy-
soiden voisi paljastua, että hapen ja typen välinen yhteys ilmassa ja kalkin ja vedyn yhteys
orgaanisissa tapahtumissa ovat sukua keskenään. Vedyn vaikutuksesta kalsium ja kalium muut-
tuvat jatkuvasti typenluontoisiksi ja lopulta todelliseksi typeksi. Näin syntynyt typpi on ääret-
tömän hyödyllistä kasveille. Muuntumisen on kuitenkin voitava tapahtua kuvaamallani tavalla.

Myös pii muuttuu elävässä elimistössä. Siitä tulee tärkeää ainetta, Jota nykyään ei lueta
kemiallisten alkuaineiden joukkoon. — Piitä tarvitaan, koska se vetää kosmisia voimia puo- ;

leensa. Kasvissa täytyy syntyä oikea vuorovaikutus piin ja kaliumin (ei kalsiumin) kesken. Sen i

aikaansaamiseksi maa täytyy elävöittää lannoituksella. On etsittävä kasvia, jossa kaliumin ja
piin suhde homeopaattisena annoksena antaa lannoitteelle vastaavan kyvyn. Sellainen kasvi
on löydettävissä ja sen pelkkä läsnäolo jo vaikuttaa suotuisasti kuvattuun suuntaan. Kasvi on
Taraxacum, voikukka.

Voikukka välittää kosmoksen homeopaattisesti jakautuneen piin ja seudun tarvitseman
piin keskinäisen suhteen. Voikukka on eräänlainen taivaan lähettiläs. Sitä on kuitenkin käy-
tettävä oikein, jos haluaa sen vaikuttavan lannoitteessa. Se on tietysti asetettava maan vaiku-
tusten alaiseksi talven ajaksi. Ympäristön voimat saadaan vaikuttamaan siihen käsittelyllä, jol-
laisia on edellä kuvattu.
kokoon ja kiedotaan naudan suoliliepeeseen sekä haudataan talveksi maahan. Keväällä kääröt
kaivetaan maasta ja preparaattia voi säilyttää, kunnes se tulee käytetyksi. Se on kokonaan kos-
misten voimien läpäisemä.

Lannoitteeseen lisätty voikukkapreparaatti antaa maaperälle kyvyn vetää ilmakehästä niin

paljon piitä kuin kasvit tarvitsevat herkistyäkseen ympäristön vaikutuksille Ja pystyäkseen itse
vetämään puoleensa kaiken tarvitsemansa.

Pystyäkseen kasvamaan oikein kasvien täytyy jossain mielessä kyetä aistimaan. Tylsistynyt
ihminen ei huomaa ohikulkijoita. Turta kasvikaan ei aisti maansisäisiä eikä sen yläpuolisia ta-
pahtumia eikä pysty käyttämään niitä kasvuunsa. Kasvi herkistyy ja voi vetää puoleensa tar-
vitsemiaan vaikutuksia, jos pii läpäisee ja elävöittää sen omalla hienolla tavallaan.

Kasvista tulee helposti sellainen, että se käyttää hyväkseen vain pientä osaa ympäröivästä
maaperästä. Jos maata hoidetaan kuvatulla tavalla, kasvit kykenevät hyödyntämään laajemmalta
tulevia vaikutuksia. Ne voivat silloin tarvitessaan käyttää hyödyksi paitsi omaa peltoaan myös
viereisen niityn maaperän voimia. Myös läheisen metsän maaperä on niiden käytettävissä, jos

niillä on tarpeeksi sisäistä herkkyyttä. Luonnossa syntyy vuorovaikutussuhteita, kun kasveille

annetaan voikukan välittämiä voimia.

Lannoitteiden valmistusta olisi kokeiltava lisäämällä niihin kuvattuja viittä preparaattia
tai niiden korvikkeita kaikenlaisten kemikaalien asemesta. Tulevaisuuden maataloudessa lan-
noitteet on käsiteltävä siankärsämöllä, kamomillalla, nokkosella, tammenkuorella ja voikukalla.

Vasta silloin ne voivat sisältää kaiken kasvien tarvitseman.

Ennen lannoitteen käyttöä tulisi siihen vielä lisätä rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis)
kukinnoista puristelua mehua. Uutteen voi tehdä milloin tahansa ja säilyttää käyttöä varten.
Käytettäessä se laimennetaan voimakkaasti haaleaan veteen. Preparaatti saa lannoitteen suh-
teen fosforiin oikeaksi.

Kuvaillun kuuden preparaatin avulla virtsasta, lannasta ja kompostista saadaan mitä par-

hainta lannoitetta.

|
i

VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN

Kysymys: Tarkoitetaanko rakosta puhuttaessa urospuolisen saksanhirven rakkoa?

Steiner: Tarkoitan uroshirveä.

Käytetäänkö yksi- vai monivuotista nokkosta?

Kysymyksessä on monivuotinen nokkonen, Urtica dioica.

Onko oikein kattaa lantala seuduilla, joilla sataa runsaasti?

Lannan tulisi oikeastaan sietää tavallinen sademäärä, mutta lanta pilaantuu sekä sateen puut-
teesta että sadevedessä likoamisesta. Asia täytyy ratkaista tilanteen mukaan. Yleisesti ottaen

sade tekee lannalle hyvää.

Eikö lantala tule kattaa, ettei virtsa valu hukkaan?

Sadevesi on jossain mielessä lannalle välttämätöntä. Liiallisen veden pääsyn voi estää levittämällä
lannan päälle turvetta. Sen sijaan kokonaan kattaminen ei tunnu oikealta. Se varmasti huonon-

taisi lantaa.

Kasvun tukeminen aiemmin kuvatulla tavalla vaikuttaa kai sekä viljelykasveihin että niin
sanottuihin rikkaruohoihin? Onko rikkaruohoja torjuttava jollain erikoismene-telmällä?
Kysymys on oikeutettu ja tulen seuraavien päivien aikana puhumaan niin sanottujen rikka-
ruohojen torjunnasta. Tähän mennessä esittämäni tukee kasvien kasvua yleisesti eikä johda
rikkaruohojen häviämiseen. Kasvit tulevat kuitenkin kestävämmiksi tuholaisia vastaan. Kas-
vien tuholaistenkin torjuntaan on kyllä olemassa keinoja.

Rikkaruohojen torjunta ci kuulu esitettyihin periaatteisiin. Rikkakasvit ovat myös osa kasvil-

lisuuden yleistä kehitystä. Puhumme niistä myöhemmin lisää. Asioilla on keskinäiset yhtey-

tensä, joista niitä ei ole hyvä irrottaa.

Mitä sanotte kapteeni Kranzin menetelmästä, jossa lanta kasataan löysiksi kerroksiksi ja läm-
peneminen tekee siitä hajuttoman?

Olen tarkoituksella jättänyt puhumatta monista käytössä olevista menetelmistä, sillä pyrki-
mykseni on esittää antroposofisia virikkeitä niiden parantamiseksi. Mainitsemallanne mene.
telmällä on varmasti monia etuja, mutta se ei ole vielä kovin vanha. On siis mahdollista, että
se kuuluu menetelmiin, Joilla saadaan aluksi häikäiseviä tuloksia, mutta Jotka eivät lopulta
osoittaudukaan niin käytännöllisiksi kuin kuviteltiin.

Aluksi kaikki uusi aina virkistää maaperää, jota on tottunut johonkin hoitotapaan. Käy-
tön jatkuessa pitempään tapahtuu samoin kuin lääkkeiden kohdalla. Mitä uskomattomim.-
mista lääkkeistä on apua, kun elimistö ensimmäistä kertaa tulee kosketuksiin niiden kanssa,
mutta sitten vaikutus lakkaa. Myös Kranzin menetelmän kohdalla kestää jonkin aikaa saada
selville, vaikuttaako se lopulta ajatellulla tavalla. Erityinen merkitys menetelmässä on lämmön
tuottamisella. Lämmön syntyminen on varmasti lannalle hyvin suotuisaa. Vahinkoa taas voi
aiheutua siitä, että lanta kasataan löysästi. En myöskään oikein tiedä, pitääkö lannan
hajuttomuus aivan sanantarkasti paikkaansa. No, mikäli lannasta tulee hajutonta, on se merk-

ki, että menetelmä on hyvä. Sitä vain ei ole vielä kokeiltu kovin pitkään.

Onko parempi tehdä lantala maan pinnalle kuin kaivaa se maan sisään?

Periaatteessa on oikein sijoittaa lantala korkealle, ei kuitenkaan mäelle. On myös huolehditta-
va, ettei lantakasa kasva liian korkeaksi ja että sen yhteys Maaperän voimiin säilyy. Lannan voi

kasata maan perustason päälle ja se onkin suotuisin korkeus.

Voiko viiniköynnöstä varten tehdyn kompostin käsitellä samalla tavalla? Viiniköynnös on vii-
me vuosina kärsinyt monenlaisista vaivoista.

Samaa menetelmää voi käyttää pienin muutoksin. Kerron niistä puhuessani hedelmän- ja
viininviljelystä, mutta kaikki tänään sanottu pätee lannoitteen parantamiseen aivan yleisesti.
Tulemme puhumaan myös sovellutuksista erityisesti niityille ja laitumille, siemenviljalle, he-

delmä- ja viiniviljelmille.

Onko oikein päällystää lantalan pohja kiveämällä?

Tieto, joka meillä on maaperän koostumuksesta ja sen yhteydestä lantaan, oikeuttaa sano-
maan, että lantalan pohjan päällystämisestä on vahinkoa. Lantalaa varten tulee varata tilaa ja
sen ympärille jättää vapaata aluetta maaperän ja lannan vuorovaikutusta varten. Miksi

huonontaisimme lantaa eristämällä sen maaperästä?

Onko pohjamaan hiekkaisuudella tai savisuudella vaikutusta? Joskus lantalan pohjasta teh-
dään savikerroksella läpäisemätön.
Eri maalajit vaikuttavat eri tavoin, mikä johtuu tietysti niiden erilaisista ominaisuuksista. Jos
lantala on hietamaalla, pitää siihen ennen lannan kasaamista sekoittaa savea, koska hiekka
läpäisee ja imee itseensä vettä. Erityisen savinen maaperä kevennetään sekoittamalla siihen
hiekkaa. Eräänlaiseen keskiarvoon päästään laittamalla kerroksittain hiekkaa ja savea, jolloin
yhdistämme sekä maaperän kiinteyden että veden vaikutuksen. Muuten vesi tihkuu pois.
Molempien maalajien sekoitus on erityisen suotuisa.

Lössimaalle lantalaa ei kannata tehdä, jos sen voi välttää. Lössiltä ja sen kaltaisilta maalajeilta

puuttuu oma vaikutus, joten niiden päälle kannattaa tehdä erityinen pohja lantalalle.

Onko aikaisemmin mainittuja kasveja — siankärsämöä, kamomillaa ja nokkosta — levitettävä
kylvämällä, mikäli niitä ei kasva seudulla? Rehunviljelyssä meillä on ollut kanta, että sian-
kärsämö ja voikukka ovat vaarallisia naudoille. Olemmekin pyrkineet hävittämään nämä kas-
vit, samoin kuin ohdakkeen. Työ on parhaillaan käynnissä. Olisiko meidän kylvettävä niitä
takaisin pientareille, mutta ei niityille eikä laitumille?

Kyllä, mutta millä tavalla ne ovat vahingollisia eläimille?

Kreivi Keyserlink: Sanotaan, että siankärsämössä on myrkyllisiä aineita ja että voikukka ci ole
hyväksi nautojen ruoansulatukselle.

Steiner: Voikukkaa on varottava. Laitumella eläin ei syökään sitä.

Kreivi Lerchenfeld: Meillä päin asia ymmärretään päinvastoin ja sanotaan, että voikukka on
hyvää suorastaan herutusrehuksi.

Steiner: Tällaiset väitteet ovat usein pelkkiä mielipiteitä, ellei asiaa ole tutkittu. On mahdollis-
ta — sitä pitää kokeilla — ettei voikukasta ole mitään vahinkoa kuivaheinän seassa. Uskon, että
eläin jättäisi heinän syömättä, jos se vahingoittaisi sitä.

Eikö siankärsämö katoa voimakkaan kalkituksen vuoksi, sehän tarvitsee kostean ja happaman

maan?

Luonnonvaraista siankärsämöä käytettäessä todella pieni määrä riittää suurellekin maatilalle.

Vaikutus on homeopaattinen. Tuolla puutarhassa kasvavat siankärsämöt riittäisivät koko tälle

tilalle.

!
Olen laitumillani nähnyt nautojen erityisen mielellään syövän nuorta voikukkaa, kun se ei vie- |
lä kuki. Kukinnan alettua se ei enää kelpaa niille. |

Luonnollisesti yleissääntö on, että eläin ei syö voikukkaa, jos se vahingoittaa sitä. Eläimellä
vaisto toimii hyvin.

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Kun jotain prosessia halutaan edistää, käytetään usein
jotain prosessiin kuulumatonta. Esimerkiksi emme syö hiivaa jokapäiväisenä ruokana, mutta
käytämme sitä leivän leipomiseen. Aineet, jotka suurina annoksina voivat olla myrkyllisiä,
voivat pieninä määrinä auttaa parantumista. Lääkkeistäkin monet ovat myrkyllisiä. Käyttö-

tapa ratkaisee, ei aine sinänsä. — Voimme siis lakata kantamasta huolta siitä, että voikukka

ja
<
ve

vahingoittaisi eläintä.

Erikoista, että mielipiteet eroavat niin paljon toisistaan: kreivi Keyserlink korostaa voi-
kukan vahingollisuutta ja kreivi Lerchenfeld sanoo sen olevan mitä parhain herutusrehu. Näin
lähellä toisiaan sijaitsevilla seuduilla vaikutus ei voi olla täysin erilainen, joten toisen näistä

kahdesta käsityksestä on pakko olla väärä.
Ehkä maaperä ratkaisee? Minun väittämäni perustuu eläinlääketieteelliseen käsitykseen. Onko
siankärsämöä ja voikukkaa erikseen istutettava laitumille ja niityille?

Aivan pieni ala riittää.

Onko merkitystä sillä, miten kauan preparaatit ovat lantakasassa?

Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka kauan preparaatit ovat lannassa. Ne tulee kuitenkin lait-
taa siihen ennen kuin lanta levitetään pellolle.

Haudataanko kompostipreparaatit maahan yhdessä vai yksitellen?

Preparaattien ei ole syytä päästä häiritsemään toisiaan, kun ne ovat vuorovaikutuksessa maa-
perän kanssa. Ne tarvitsevat välimatkaa toisiinsa. Itse tekisin pienellä maatilalla niin, että etsisin
alueen kaukaisimmat kohdat ja hautaisin preparaatit etäälle toisistaan. Suurella maatilalla on

helpompi käyttää sellaisia välimatkoja kuin haluaa.

Saako maahan haudattujen preparaattien päällä kasvaa kasvustoa?

Maa saa tehdä, mitä tahtoo. On hyväkin, jos preparaattien päällä oleva maa kasvaa kasveja,
vaikka viljelykasvejakin.

Kuinka preparaatit laitetaan lantakasaan?

Preparaatti työnnetään suurehkoon lantakasaan kolmannesmerrin syvyyteen tai vähän syvem-

mälle, niin että lanta ympäröi sitä joka puolelta. Metrien syvyyteen ci tarvitse mennä, mutta
Ppreparaatin ympärillä täytyy olla lantaa.

Asia on nimittäin niin, että kun tässä on lantakasa ja tässä on preparaattia (piirros), säteet
kulkevat näin — koko asiahan perustuu säteilyyn. Preparaatin ei ole hyvä olla liian lähellä
pintaa. Säteily taittuu lähellä pintakerrosta ja kaartuu aivan määrätyllä tavalla eikä suuntaudu
ulos, kun preparaatin ympärillä on lantaa. Puolen metrin syvyys riittää. Suuri osa voimien

säteilystä menee hukkaan, jos preparaatti on liian lähellä pintaa.

”
"I vt, v
* yttasttll UKLLLIPPII

i W
Vj oi

My
Ä Hin
1117

Y
| AN

N
NLIN
' 133

el <A LK

ESN

Riittääkö parin reiän tekeminen vai olisiko Preparaatit jaeitava mahdollisimman tasaisesti?

vät toisiaan.

Laitetaanko kaikki preparaatit samaan aikaan? |

Preparaatit voivat olla lantakasassa vierekkäin. Ne vaikuttavat lantaan, eivät toisiinsa.

Voiko preparaatit laittaa samaan reikään?

| Teoreettisesti voi olettaa, että samaan reikään laitetut preparaatit eivät häiritse toisiaan. Mutta

en suorastaan väitä sitä. Ne voi kyllä laittaa lähelle toisiaan, mutta samaan reikään yhdistettyi-

ALESI

nä ne saattavat häiritä toisiaan. i

Mikä tammi on kysymyksessä?

Ouercus robur.

Tuleeko kuoren olla peräisin elävästä vai kaadetusta puusta?

Elävästä puusta mikäli mahdollista ja lisäksi sellaisesta, jossa tammihartsin voi olettaa vielä

vaikuttavan.

Käytetäänkö kuoren kaikki osat?

Oikeastaan vain ulkopinta, ulkoisin kuorikerros, joka murenee irrotettaessa.

Onko preparaatteja maahan haudattaessa välttämättä pysyttävä ruokamultakerroksessa vai voiko
lehmänsarvet kaivaa syvempäänkin?

Paras on jättää ne ruokamultaan. Jankossa niistä ei synny yhtä hyvää ainetta. Voi ajatella, että
mitä syvempi muokkauskerros, sen parempi paikka. Ruokamultakerroksen alapuolelle ei hyö-

dytä mennä.

Eikö haittaa, että ruokamullassa ne joutuvat alttiiksi pakkaselle?

Ne altistuvat pakkaselle juuri silloin, kun maa on kylmyyden ansiosta voimakkaimmin alttii-

na kosmisille vaikutuksille.

Miten kvartsi tai pti hienonnetaan? Pienessä myllyssä vai huhmaressa?

Paras käyttää huhmarta ja survimena metallista petkeltä. Kvartsi murskataan ensin niillä niin
hienoksi kuin mahdollista. Sitten hienontamista jatketaan lasilevyllä. Pulverista täytyy saada

hyvin hienojakoista, mikä ei ole helppoa kvartsin kyseessä ollen.

Kokemus osoittaa, että myös naudat rasvoittuvat hyvin ruokittuina. Kysymyksessä on siis yhteys
tavanomaisen ravitsemuksen ja ilmakehästä saadun ravitsemuksen välillä?

Oleellista ravinnon otossa ovat kehossa syntyvät voimat. Oikeasta ravitsemuksesta riippuu,
kehittyykö eläimelle tarpeeksi voimia ottaa vastaan ja työstää ilmakehästä tulevia aineita.
Tämä on kuin oikein tiukat hansikkaat, niitäkään ei vedetä käsiin väkisin, vaan venyte-
tään ensin. Myös elimistön voimien pitää norjistua ottamaan vastaan ilmakehästä ravintoa,
jota ei saa ruoasta. Ruoka auttaa elimistöä laajenemaan ja kehittämään kykyä ottaa vastaan
ilmakehästä. Liika aineellinen ravinto voi synnyttää sellaista liikakasvua (hypertrofia), jonka

hintana on eliniän lyhentyminen. Keskitie kulkee jossain minimin ja maksimin välissä.

Seuraavat tarkastelut pohjautuvat niihin kasvin kasvua ja eläinten muotoutumista koskeviin
näkemyksiin, joihin jo olemme tutustuneet. Tänään käymme läpi joitakin hengentieteellisiä
ajatuksia maatalouden tuholaisista ja ”kasvitaudeista”. Niitä pitää tutkia aivan konkreettisesti.
Yleisin käsittein niistä voi sanoa vain vähän, sillä niitä on käsiteltävä yksilöllisesti. Tulenkin
näyttämään esimerkkejä, joiden perusteella voi suunnitella koetoimintaa ja päästä eteenpäin.
Haluan aloittaa rikkakasvien olemusta tarkastelemalla.

Tarkoitus ei ole määritellä mitä ”tuholaiskasvit” ovat, vaan löytää näkökohtia niiden
hävittämiseksi pellolta. — Ihmisellä on joskus opiskeluajalta peräisin olevia päähänpistoja. Olen
melko maltillisesti seurannut erästä omaani ja etsinyt muutamista kirjoista rikkaruohon mää-
ritelmää. Tuloksena on ollut useimmilta kirjoittajilta: ”Rikkaruohoja ovat kasvit, jotka kasva-
vat paikoilla, joilla niiden ei haluta kasvavan.” Määritelmä ei mene kovin syvälle asiaan.

Sillä tavoin ei voi ymmärtää rikkaruohojen olemusta siitä yksinkertaisesta syystä, että
niillä on luonnossa yhtä suuri oikeus kasvaa kuin meidän hyödyllisiksi katsomillamme kas-
veillakin. Asiaa on lähestyttävä siitä näkökulmasta, miten saadaan joltain pellolta pois kasvit,
joita sinne ei haluta, mutta joita siellä kasvaa luonnonyhteyksien mukaisesti. Kysymykseen
voi vastata vain ottamalla huomioon viime päivinä käsitellyt asiat.

Olemme puhuneet, että on tehtävä tarkka ero kahdenlaisten voimien välillä. Toiset ovat
peräisin kosmoksesta, menevät ensin maaperään ja sieltä käsin vaikuttavat kasvien kehittymi-
seen. Nämä Merkuriuksesta, Venuksesta ja Kuusta lähtöisin olevat voimat eivät siis vaikuta
suoraan vaan kiertoteitse maan kautta. Niiden vaikutuksesta tytärkasvi kehittyy äitikasvista
jne. Toisaalta on muistettava kaukaisten planeettojen vaikutukset ilmaan ja suoraan kasveihin

ympäristöstä.

Laajemmassa mielessä voi sanoa, että kalkilla on yhteys lähiplaneetoilta tuleviin voimiin,
kun taas pii välittää suoraan ympäristöstä tulevia vaikutuksia. Vaikka piivaikutuskin tulee
maaperästä, se välittää Jupiterin, Marsin ja Saturnuksen voimia, ei Kuun, Merkuriuksen ja
Venuksen.

Nykyajan ihmiset ovat kovin tottumattomia ottamaan huomioon näitä asioita. Maail-
man kehittyneissä maissa on monilla seuduilla jo jouduttu maksamaan tietämättömyydestä.
Tietämättömyys koskee sekä ilman kautta kaikkeen maanpinnan yläpuolella olevaan vaikut-
tavia voimia että maaperän välittäminä alhaalta vaikuttavia. On käytetty loppuun kaikki, mitä
vanhan vaistonvaraisen tietämyksen perusteella tehtiin. Maaperä on ammennettu tyhjiin, pe-
rinteet samoin.

Siitä on ollut seurauksena, että esimerkiksi viininviljelyssä viinilude on levinnyt laajoille
alueille. Sen suhteen on oltu täysin voimattomia. Voisin kertoa paljon tapahtumista Wienissä
1880-luvulla ilmestyneen maatalousjulkaisun toimituksessa, kun kaikkialta käännyttiin sen
puoleen ja vaadittiin keinoja köynnösludetta vastaan. Toimituksessa oltiin aivan neuvottomia
silloin, kun vitsaus oli ajankohtainen. — Nykytieteen avulla näissä asioissa ei voi päästä tar-

peeksi syvälle. Se on mahdollista vain tarkastelemalla niitä kuvaamallani tavalla.

Kuvitelkaa seuraavan piirroksen (s. 98) esittävän maaperää, johon Kuu, Venus Ja Merkurius
vaikuttavat ja joka heijastaa niiden vaikutukset takaisin. Ne vaikuttavat siis alhaalta ylöspäin ja
saavat kasvin muodostamaan yhden vuoden kasvun ja kehittämään sitten siemenen. Sieme-
nestä tulee taas uusi kasvi jne. Sitä tietä kosmoksesta tuleva virtaa lisääntymisvoimaksi ja vai-
kuttaa sukupolvien sarjassa.

Sen sijaan kosmoksen vaikutukset suoraan maanpinnan yläpuolelle ovat peräisin kaukai-
sista planeetoista. Niiden toimintaa voi luonnehtia sanomalla, että se edustaa kaikkea, mikä

kasvissa muuntuu levittäytymään ympäristöön. Se tekee kasvista paksun ja mehevän. Me voim-

me käyttää sitä ravintona, koska pysähtymätön virta muodostaa yhä uudestaan sen, mitä
poimimme omena- tai persikkapuusta ja syömme hedelmälihana. Se kaikki on peräisin kau-

kaisten planeettojen voimista. — Tällaisten näkökohtien perusteella selviää, miten meidän on
toimittava, jos haluamme vaikuttaa kasvuun.

7 E
VA
4
; i se
7 / =. A E
4, VA ELSA (i 227
1 G n = 15 E
1 ojo g IHL D
n 394 i < A
1 fat 9 3
KKO
1 97 N Z
(j % os9
/ / P
j [4 v , i, 4 L 1 UP
Pol 4 n A 4 i %
2059 %( %
4 % VA o,
09 41 %
n 1 127 10

Kuu vaikuttaa voimakkaasti niin sanottuihin rikkaruohoihin. (Näiden kasvien joukossa
on kuitenkin myös mitä vahvimpia lääkekasveja!) Me tiedämme Kuusta tavallisesti vain, että
Auringon säteet heijastuvat siitä Maahan. Maa ottaa vastaan sen valon, jonka voimme jopa
nähdä. Kuun voimat läpäisevät heijastuvan Auringon vaikutukset, joita siis oikeastaan Maa-
han tulevat Kuun voimat ovat. Niin on ollut siitä lähtien, kun Kuu irtosi Maasta maailman
kehityksessä.

Juuri Kuun voimat vahvistavat kaikkea maanomaista. Kun Kuu vielä oli Maan yhteydes-
sä, Maa oli paljon elävämpi, paljon hedelmällisempi. Mineraalisuus vaikutti noina aikoina
paljon vähemmän kuin nykyään. Maasta irrottuaan Kuu voimistaa maan omaa vitaliteettia,

joka yksin riittää vain elävien olentojen kasvun ylläpitämiseen, ei lisääntymiseen. Kuu voimis-
taa elämän lisääntymisen asteelle.

PINIOI NONIIN

Tavallinen kasvu merkitsee elävälle olennolle suuremmaksi tulemista. Vaikuttava voima
on sama kuin suvunjatkamisessa, mutta se ei johda uuden yksilön syntymiseen saakka. Kas-
vussa tuotetaan vain solu toisensa jälkeen ja lisääntyminen on heikkoa.

Maa kykenee yksin välittämään vain kasvun edustamaa heikkoa lisääntymistä. Suvun-
jatkamiseen tarvitaan kosmisia voimia, joita Kuu ja eräiden kasvien kohdalla myös Merkurius
ja Venus välittävät. Tavallisesti luullaan, että Kuu vain välittää auringonsäteet Maahan. Kuun-
valossa ei kuitenkaan Maahan säteile yksinomaan Auringon heijastunutta valoa, vaan Kuu-
hun vaikuttaa koko kosmos, joka heijastuu sen säteiden mukana. Koko tähtitaivas heijastuu
siten Maahan, mutta sitä ei voi osoittaa tieteen nykyisillä fysikaalisilla menetelmillä. Kyseessä
on voimakas organisoiva kosminen voima, joka säteilee Kuusta kasveihin ja vahvistaa sie-
menenmuodostuksen ja kasvuvoiman lisääntymisvoimaksi.

Se tapahtuu kuitenkin vain täydenkuun paistaessa jollekin seudulle. Uudenkuun aikana
luonto ei saa nauttia Kuun hyväätekevästä vaikutuksesta. Kasvien täydenkuun aikana vastaan-
ottama voima säilyy niissä kuitenkin ja vaikuttaa myös uudenkuun aikana. Voimmekin saa-
vuttaa merkittäviä tuloksia jo tutkimalla Kuun vaikutusta kylvöön ja itämiseen. Vanhat intia-
laiset ovat kylväneet Kuun vaiheiden mukaan yhdeksännelletoista vuosisadalle saakka.

Luonto ei ole niin julma, että se heti rankaisisi ihmistä vähäisestäkin huomaamattomuu-
desta ja epäkohteliaisuudesta Kuuta kohtaan. Täysikuu toistuu kaksitoista kertaa vuodessa ja
se takaa täydenkuun vaikutuksen, siis lisääntymistä edistävien voimien riittävyyden. Jos teem-
me jotakin hedelmöitykseen kohdistuvaa uudenkuun aikana, vaikutukset odottavat maassa
seuraavaa täydenkuun aikaa. Ihmisen erehdykset eivät ratkaise ja Kuuta voidaan näin käyttää
hyväksi tietämättä siitä mitään. Sillä tavalla ei kuitenkaan päästä edemmäksi.

Rikkaruohot ottavat osansa Kuun voimista yhtä hyvin kuin viljakasvitkin. Kaikki kasvaa
sikin sokin, koska meillä ei ole otetta kasvua sääteleviin voimiin, joihin meidän pitäisi eläytyä.

Meidän pitäisi oppia tietämään, että käyttäessämme täyteensä kehittynyttä Kuun voimaa

== KEEN —aamas. x:

vaikutamme kasvillisuuden lisääntymistapahtumiin, siihen mikä työntyy juuresta ylös
siemeneen. Voimakkaimmat rikkaruohot saamme siis, kun annamme Kuun vaikuttaa estä-
mättä sitä mitenkään. Rikkaruohothan lisääntyvät ja leviävät hyvin, koska välillä on aina hy-
vin kosteita vuosia, jolloin Kuun voimat vaikuttavat enemmän kuin kuivina.

Miten estää Kuuta vaikuttamasta rikkakasveihin täydellä teholla? On pyrittävä asetta-
maan raja niiden lisääntymiselle, mutta ei ole katkaisijaa, josta vain yksinkertaisesti kääntämällä
sammuttaisimme Kuun. Maaperää on käsiteltävä niin, että se menettää kykynsä vastaanottaa
Kuun vaikutuksia. Rikkakasvit eivät kasva mielellään siten käsitellyssä maassa, ja me pääsem-

Rikkakasvien ilmestymiseen on syytä suhtautua maltillisesti. Emme saa hätääntyä, vaan
tartumme päättäväisesti tapahtumien kulkuun. Keräämme kyseessä olevan rikkaruohon sie-
meniä, sillä Kuun voima on vahvimmillaan siemenissä. Sytytämme tulen (paras tuli saadaan
polttamalla puuta), poltamme siemenet ja keräämme huolellisesti talteen tuhkan, jota kertyy
suhteellisen vähän. Tuhkassa meillä on kirjaimellisesti tiivistyneenä Kuun voimille täysin vas-
takkaista voimaa.
tarvitse noudattaa erityistä tarkkuutta, sillä nämä asiat ovat laajavaikutteisia. Seuraavana vuonna
näemme, että pellolla kasvaa paljon vähemmän niitä rikkaruoholajeja, joita oli käsitelty. Kun
jatkamme pippurimaisen preparaatin sirottelemista joka vuosi, huomaamme neljännen vuo-

den jälkeen (luonnossa vallitsee nelivuotisrytmi monien asioiden suhteen), että kyseiset rikka-

ruohot ovat lakanneet kasvamasta pellolla.

Siinä käytetään hyväksi kaikkein pienimpien pitoisuuksien vaikutuksia, joiden olemassa-
olon biologinen instituuttimme on tutkimustyöllään voinut osoittaa. Meille avautuu mah-
dollisuuksia, jotka tavallisesti jäävät huomiotta.

Voimme esimerkiksi istuttaa voikukkaa eilen kuvattua preparaattia varten. Polttamalla

100 ;

sen siemeniä saamme sen kasvun rajoitetuksi haluamillemme alueille. - Nykyään ei enää ym-
märretä tällaisia asioita, mutta ennen vanhaan maatalouttakin ohjanneen vaistomaisen viisau-

den aikana ne hallittiin. Silloin osattiin kasvattaa kasveja yhdessä miten haluttiin.

On siis mahdollista osoittaa todellisia lähtökohtia käytännön toteutuksille. Nykyisin on kui-
tenkin vallalla asenne — en halua kutsua sitä ennakkoluuloksi — että kaikki pitää todistaa oike-
aksi, ja siksi mekin pyrimme todistamaan ajatuksemme. Oikein suoritettuina kokeet vahvista-
vat esittämäni tiedot. Jos minulla itselläni olisi maatila, en jäisi odottamaan todisteita, vaan
ryhtyisin heti toimimaan. Olen nimittäin aivan varma onnistumisesta.

Hengentieteelliset totuudet ovat tosia itsessään. Toisia olosuhteita tai ulkoisia menetel-
miä ei tarvita todistamaan niitä oikeiksi. Tieteenharjoittajat tekevät sen virheen, että he tuijot-
tavat ulkoisiin menetelmiin todistaakseen totuudet tosiksi. Niin on tehty myös antroposofisessa
seurassa, missä ihmisten olisi kuitenkin pitänyt tietää, että asiat voivat olla tosia itsessään. —
Mutta saavuttaaksemme jotain nykyaikana, meidän on tehtävä kompromissi todistamisen
suhteen.

Miten asiat sitten voi tietää? Ne tiedetään siten, että ne pitävät paikkansa niin kuin
pitää paikkansa se, että jos teetän 50 ihmisellä jotain tuotetta ja päätän kolminkertaistaa
kevän kolminkertaista määrää, vaan vaatii asian kokeellista todistamista. Jos järjestetään
koe, voin tietenkin itse tulla nolatuksi. Työ teetetään ensin yhdellä, sitten kahdella ja lo-
pulta kolmella, lasketaan tilastollisesti kolmen aikaansaannokset. Jos he ovat vain pitä-
neet juttutaukoja, he ovat saaneet aikaan vähemmän kuin yksi työntekijä. Koe on osoitta-
nut, että olettamus oli väärä. Silti se ei todista mitään. Jos koe suoritetaan täsmällisesti,
kaikki vaikuttavat seikat on punnittava tarkoin ja silloin sisäisesti tosi tulee osoitetuksi

myös ulkoisesti.

a 101

Peltojen haitallisista kasveista voimme keskustella aivan yleisluontoisesti. Tuhoeläimistä emme
voi puhua samalla tavalla. Valitsen niistä erityisen luonteenomaisen esimerkin kokeiltavaksi.
Sellainen on peltomyyrä, tuo maanviljelijän hyvä ystävä. Mitä kaikkea sen kurissa pitämiseksi
tehdäänkään! Maatalouden oppikirjoista voi lukea, että ensinnäkin käytetään kaikenlaisia
fosforivalmisteita ja esim. strykniinisakariinia. Vielä radikaalimpi keino on keksitty: lavan-
taudin tartuttaminen. Se tehdään määrätyillä vain jyrsijöille vahingollisilla bakteereilla. Näitä
menetelmiä on käytetty, niitä ainakin suositellaan.

Hyvin erilaisin ja oikeastaan hyvin epäinhimillisin keinoin on yritetty lopettaa noita luot-
tavaisen näköisiä eläimiä. Myös valtio on yritetty saada mukaan työhön, sillä myyrien torjunta
on tuloksetonta, elleivät useat naapurit tee sitä yhtä aikaa. Myyrät leviävät heti naapurin pel-
loilta takaisin.

Kun valtio määrää kaikki ryhtymään myyräntorjuntaan, se ei salli monenlaisia menetel-

miä. Se laatii ohjeensa mielestään oikean menetelmän mukaan, ja niitä on jokaisen noudatet-

tava. Yhdenmukaisuus on valtion ihanne.

Tuo kaikki on ulkonaista kokeilua ja säätelemistä, mutta kokeilijat tuskin voivat olla
oikein tyytyväisiä, sillä myyräthän ilmestyvät aina takaisin. Meidän keinomme ei myöskään
Pysty täysin vaikuttamaan, jos sitä käytetään vain yhdellä ainoalla tilalla, mutta apua siitä on
silloinkin. Naapuritkin on pyrittävä saamaan mukaan, myös laajempaan ymmärtämiseen. Tu-
| levaisuudessa meidän pitäisi yleensäkin oppia toimimaan ymmärryksen eikä poliisijärjestyksen
pohjalta. Se olisi todellista edistystä yhteiskunnallisessa elämässä.

Pyydystämme nuoren peltomyyrän ja nyljemme sen, mikä pitää tehdä Venuksen ollessa
Skorpionin tähtimerkissä. — Kun siirrymme kasveista eläimiin, joudumme tekemisiin ”eläin-
radan” kanssa, eikä käsite ole sattumanvarainen. Kasvikuntaan vaikutettaessa voidaan pysyä
planeettojen, kiertotähtien järjestelmässä. Eläinten kohdalla se ei riitä, vaan on otettava huo-

mioon eläinrataan kuuluvat kiintotähdet.

102

Kuun vaikutus yksinään melkein riittää kasveilla saamaan aikaan lisääntymisen. Eläin-
kunnassa Kuu tarvitsee tukea Venukselta. Kuun vaikutus pidättyy ja itsenäistyy eläimissä;
eläin kantaa täydenkuun voimaa itsessään ja vapautuu ajallisesta riippuvuudesta. Sama ei kuiten-
kaan päde planeettakunnan muihin voimiin.

Siksi käsittelemme myyrännahkaa aivan erityisellä tavalla. Hankimme sen Venuksen ol-
lessa Skorpionin tähtimerkissä, poltamme sen ja keräämme tuhkan ja kaiken muunkin polt-
tojätteen, mitä ei ole paljon, mutta se riittää kyllä, jos myyriä pyydystetään vain jonkin verran.
Nahan palaessa syntyy myyrän lisääntymisvoimalle vastakkaista voimaa. Tuhka levitetään pel-
loille. Jos sitä on vähän, asian voi tehdä hyvin homeopaattisesti. Tuhkaa ei tarvita täyttä lau-

tasellistakaan.

Jos nahat poltetaan Venuksen ollessa Skorpionissa yläkonjunktiossa, niiden tuhka saa
myyrät karttamaan peltoja. Ne ovat kuitenkin röyhkeitä eläimiä ja palaavat takaisin, jos naa-
purin peltoja ei ole käsitelty tuhkalla. Säteily ulottuu tietysti laajalti, mutta kaikki pitää suorit-
taa tarpeellisella järjestelmällisyydellä. Vaikutus on radikaali, jos torjunta tehdään koko
naapurustossa.

Voimme päästä niin pitkälle, että otamme tähtien vaikutuksen huomioon olematta vä-

| hääkään taikauskoisia. Paljon alkuperäistä tietoa on tosin muuttunut pelkäksi taikauskoksi,
sellaista emme luonnollisestikaan halua lämmittää uudestaan. Lähtökohdaksi on jälleen ase-
tettava tieto, kuitenkin henkisesti saavutettava tieto, ei pelkästään fyysis-aistillisesti.

Maaperä käsitellään kuten edellä on kuvattu, kun torjutaan pellon jyrsijöitä. Hyönteiset

ja alemmat eläimet kuuluvat toisenlaisten kosmisten vaikutusten alaisuuteen.

Tässä yhteydessä haluan kokeilla ”heikkoja jäitä”. Otan esimerkiksi juurikasvien ankeroisen,
jotta ongelma olisi tuttu. Ensimmäinen merkki ankeroisista ovat äkämät juurissa ja kasvin

lehtien riippuminen velttoina aamulla. Niin asia ilmenee ulkoisesti. Lehdet eli kasvin keski-

103

Osa, jossa muutos ilmenee

» ON se osa kasvia i
esiintyessä?

joka ottaa vastaan ilmasta kosmiset vaikutukset
sesta maan kautta
Ankeroisten yhteydessä lehdistön alueelle kuul
ottaminen siirtyy juuristoon.

uva kosmisten voimien vastaan.
ovat alhaalla. Tietyt kosmiset voimat joutuvat lii

» joiden tulisi vaikuttaa ylhäällä Iehdis-
n syvälle. Se aiheuttaa kasvin ulkonä-
a eläville ankeroisille mahdoll

kosmisia voimia. Muuten noiden |

Isuuden saada tarvitsemiaan
ankamaisten matojen täytyisi elää lehdissä,
i ,
%

missä ne eivat
5
, tere,
KA e re
2 (A / r
007 1, PO
PYKÄ 7 p 6 NI
+
PESLAUU VU v, [ jä PIA MS
same 1, n VEI 2, K
n M n!
CZ

O sort?
PP 1100 £0 04. 6 0dada s on
b
!

PA E U
2. ae!
MLIKIOST AVA KA KAT.
k Vi TF
% j% j
%
x, j
U
n 7
ut
; kuitenkaan voi menestyä, koska maa on niiden oikea elinympäristö
I mis
| Kaikki elävät olennot tarvi 'sevat aivan määrätyt olosuhteet tullak
vain itse elää settsemänkymmenen asteen kuumuudessa tai k
riippuvaisia tietystä lämpötilasta, jonka ylä
maksi. Ankeroiset eivät voi elää ilman maa
etteivät ne menehtyisi.

ylmyydessä! Me ihmiset olemme
- tai alapuolella olemassaolo muuttuu mahdotto-
ta
Ankeroiset tarvitsevat kosmisia voimia,

; mutta maassa on oltava myös kosmisia voimia,
Samat voimat vaikuttavat perunan itujen ka

jotka tulevat maan sisään nel

svamiseen ja turil

ta esiintyy perunoissa joka neljäs vuosi. Nelivuotiskierto on otet
104 9300 an

jän vuoden rytmillä.
aantoukkien kehittymiseen, joi-

tava huomioon myös ankeroisten

OToOeoO—aa .aI+£”EEU—EL,ALAlAAE-EEeeLee!J!O7]L;7 ,;e—7)nMpIMMIIINNIIINIINIIIINIIIII

torjunnassa, vaikka niillä itsellään ei vastaavaa rytmiä ole.

Hyönteispreparaattia varten hyönteiset käytetään kokonaisina, niistä ei oteta vain jotain
määrättyä osaa kuten myyristä. Kasvin juurien tuholaishyönteinen on kokonaan kosmisten
voimien vaikutusta ja tarvitsee maaperää vain olemassaolonsa perustaksi. Poltamme siis koko
hyönteisen. Mädännyttäminen antaisi paremman lopputuloksen, mutta lahoamisjätteen kä-
sittely on vaikeaa. Pääsemme kyllä haluttuun tulokseen myös polttamalla.

Hyönteiset on käsiteltävä, kun Aurinko on Härän tähtimerkissä. Ne voidaan kuivattaa ja

säilyttää oikeaan ajankohtaan. Konstellaatio on vastakohta Myyrien torjunnassa käytetylle,

kun otimme huomioon Venuksen. Hyönteismaailmalla on vahva suhde voimiin, jotka kehit-

tyvät kun Aurinko kulkee Vesimiehen, Kalojen, Oinaan, Härän ja Kaksosten kautta Krapuun.
Kravussa voimat esiintyvät jo kovin heikkoina ja Vesimiehessä ne taas alkavat voimistua. Kul-

kiessaan tämän alueen läpi Aurinko säteilee voimia, joilla on yhteys hyönteisiin.

ekan

Emme yleensä ollenkaan tunne Auringon olemusta. Se ei ole sama paistaessaan vuoden-
tai päivänkulussa Härästa, Kravusta tai jostain muusta konstellaatiosta. Se on aina erilainen.
Pelkkä yleisluontoinen puhe Auringosta onkin melkoinen, joskin anteeksiannettava, mielet-
tömyys. Pitäisi oikeastaan sanoa Oinasaurinko, Härkäaurinko, Krapuaurinko, Leijona-aurin-
ko jne. Auringon olemus muuttuu koko ajan ja se on tulos yhteisvaikutuksesta, joka määräy-
tyy Auringon sijainnista vuoden- ja päivänkulussa sekä Auringon paikasta kevätpäivän tasauksen
aikaan.

Ankeroiset menettävät vähitellen voimansa, kun valmistamme niistä preparaatin ja sirottel-
emme sitä juurikaspelloille. Neljän vuoden kuluttua ne eivät kykene elämään käsitellyssä maassa.

Se, mitä ennen nimitettiin tähtitieteeksi ilmenee tässä aivan erityisesti. Nykyinen tähti-
tiede on pelkkää matemaattista suunnistusta, muuhun sitä ei enää voi käyttää. Aikaisemmin
tähtitiede oli vallan muuta. Tähdistä tehtiin havaintoja, joiden mukaan arkielämän pyrki-

mykset ja työn saattoi johtaa.

Edellä kuvatulla tavalla on mahdollista päästä tuhoeläimistä. On opittava tuntemaan
maaperää ja asian yhteyksiä oikein. Maaperä saa Kuun ja veden voimista kyvyn synnyttää
kasvielämää. Kuitenkin kasvi kuten kaikki elävät olennot kantaa itsessään myös oman tuhon-
sa siementä.

Vesi on hedelmällisyyden perusedellytys, tuli sen tuhoaja. Polttaessamme kasvin saamme
luonnossa aikaan tuhoa niinkuin kastellessamme edistämme hedelmällisyyttä. Kuun voimien
läpäisemä vesi kehittää siemenen hedelmällisyyden. Kuun ja yleensä kosmisten voimien
läpäisemä tuli kehittää siemenessä tuhovoimaa, kuten havaitsimme viimeisestä esimerkistä.

Sinänsä tämä ei ole niin merkillistä, vaikka siinä käytetään laajalle levittäytyviä voimia ja
huomioidaan tarkasti ajan vaikutus. Siemenvoima edistää aina laajenemista ja levittäytymistä,

mikä säilyy edelleen lisääntymisvoiman muuttuessa tuhoutumisvoimaksi. Myös pippurimaisella

preparaatillamme on se voima. (Pippurimaiseksi nimitän preparaattia vain yhdennäköisyyden

takia.)

Jäljellä on vielä ns. kasvitautien” tarkastelu. Nimitys ei ole ihan asianmukainen. Epänormaalit
ilmiöt kasveilla eivät ole luonteeltaan tauteja samassa mielessä kuin taudit esimerkiksi eläimil-
lä. (Eron ymmärrämme paremmin myöhemmin, kun puhumme eläimistä.) Tapahtumat eivät
varsinkaan ole samanlaisia kuin sairaassa ihmisessä, sillä todellinen sairaus ei ole mahdollista
ilman sielullisuutta.

Eläimellä ja ihmisellä astraaliruumis on yhteydessä fyysiseen ruumiiseen elämänruumiin
ruumiiseen tai johonkin elimeen saattaa olla tavallista voimakkaampi, jolloin eetteriruumis ei

toimi riittävänä ”pehmustuksena”. Niin syntyvät useimmat sairaudet.

| Kasveilla ei ole varsinaista astraaliruumista. Siksi ne eivät sairastu kuten eläimet ja ihmi-

i set. Se on tiedostettava täysin.

| 106 miiiii

eri vahvuisina monenlaisia kasvu- ja ämmivan vaikka niitä ei olisikaan isä syn-
nyttämään kasvimuotoja. Maassa on myös veden välittämien voimien vaikutuksia.

On koko joukko merkityksellisiä yhteyksiä. Vesi läpäisee maan ja sen mukana Kuun sä-
teily virtaa elävöittävänä maan sisään. Kuun voima herättää aaltoilua ja toimintaa maan
eteerisyydessä, mikä tapahtuu helpommin kosteassa kuin kuivassa maassa. Vesi on vain välit-
täjä; kiinteä mineraalinen maa on elävöitettävä. Tarkkaa rajaa ei ole kuitenkaan olemassa, sillä
vesi on myös jossain määrin mineraalista.

Maaperässä on siis oltava Kuun vaikutusta, mutta se voi kasvaa myös liian suureksi, hyvin

yksinkertaisella tavalla. Jos esimerkiksi talvi ja sitä seuraava kevät ovat hyvin märkiä, maa

!
PDA 1 //
K 0, N

i ! Nui

RETU 17
EX jäN ja
N L KÄ
[222]! 2
! R | %
N Z
morronko - E, 7

[e a, Lee
(N

X |

N (R
NYSSSSSSV SSS vai JTN PNN NASAN *
LES Wsi = m valk
1 KEp p JN 14951 VASA mus kelt.
A ENAA AN n Ei y N s in
7 KE YT M/N % % vos sin.
yr TE. VO ALT f , 7 = = un.
te ; JA p (; IA, = p'
Yk Ia KI AS NE sw vihr.

elävöityy liikaa. Kuvaan sitä piirroksessa punaisilla täplillä. Kasvillisuus, vaikka vilja, kehittyisi
normaalisti siemenen muodostukseen saakka, ellei punaisia täpliä olisi, ellei ts. Kuu elävöittäisi

maaperää liikaa. Kun Kuun kautta välittyy maahan sopivasti elävyyttä, se vaikuttaa kasvissa

ylös saakka ja siemenet muodostuvat.

% 107

Olettakaamme, että Kuun vaikutus on liian voimakas ja maa elävöityy liikaa. Siis vaiku-
tus alhaalta ylös on liian voimakas. Silloin siemenen muodostukseen kuuluvat tapahtumat
ilmenevät jo aikaisemmin. Liika elävyys vaikuttaa jo alempana eikä pääse ylös asti, mistä joh-
tuu ettei siemenen kehittymiselle jää tarpeeksi voimaa. Siemenen tasolle tullessaan elämä on
menettänyt täyden voimansa ja niin syntyy maanpinnan yläpuolelle ikään kuin toinen elämän
taso. Vaikka siinä ei olekaan maata, niin siinä on kuitenkin samat vaikutukset. Seurauksena
on, että kasvin yläosa, esimerkiksi siemen, muuttuu kasvualustaksi muille eliöille. Loisia ja
kaikenlaisia sieniä ilmaantuu.

Nokitaudit ja vastaavat syntyvät kuvatulla tavalla. Liiallinen Kuun vaikutus estää maasta
ylöspäin vaikuttavia voimia saavuttamasta tarpeellista korkeutta. Hedelmällisyys on siis täysin
riippuvaista siitä, että Kuun vaikutus pysyy normaalina. — Kuulostaa ehkä oudolta, että esitet-
ty tapahtuma johtuu kuunvoimien vahvistumisesta eikä heikkenemisestä. Jälkimmäiseen aja-
tukseen voi päätyä, ellei tee havaintoja, vaan pohtii asioita pelkästään teoreettisesti. Se juuri on
riittämätöntä, väärin. Luonnonilmiöt osoittavat asian olevan kuvaamallani tavalla.

Mitä voimme tehdä? Meidän on vapautettava maa liiasta Kuun voimasta. Se on mahdol-
lista, kunhan vain ymmärrämme, mikä vähentäisi maassa veden välittämiä voimia ja lisäisi
maan maanomaisuutta. Siihen voidaan päästä, vaikka ulkoisesti kaikki pysyisi ennallaan. Teem-
me peltokortteesta vahvaa teetä, jota sitten laimennettuna käytetään samalla tavalla kuin virt-
saa pelloille, missä nokitautia ja vastaavia halutaan torjua. Hyvin pienet homeopaattiset mää-
rät riittävät tässäkin.

Näemme jälleen kerran, että eri elämänalueiden pitää vaikuttaa yhdessä. Vihjeen pelto-
kortteen käyttämisestä kasvitautien torjuntaan saa, jos ymmärtää peltokortteen vaikutuksen
ihmisen elimistöön munuaisten kautta. Pelkkä järkeileminen ei auta; johtolankaa seuraamalla
voi kuitenkin tutkia peltokortteen toimintaa, kun muuntaa sen kuvaamallani tavalla eräänlai-

seksi ruiskutettavaksi virtsaksi ja käyttää sitä pelloille. Koneita siihen ei tarvita. Pienikin

ruiskutemäärä riittää laajalti. — Tämä on helppo oivaltaa hyväksi parannuskeinoksi.

Varsinainen lääke se ei ole, sillä kasvithan eivät oikeastaan voi sairastua. Kyseessä ei ole
parantuminen, vaan yksinkertaisesti kuvatulle ”sairastumisprosessille? vastakkainen tapahtuma.

Voimme saada kasvun hallintaamme vasta, kun todella opimme tuntemaan luonnon vai-
kutukset sen eri alueilla. (Myöhemmin näemme, miten se tapahtuu eläimen normaalissa ja
epänormaalissa kehityksessä.) Se vasta on todellista tiedettä. Nykyinen asioiden kokeileminen
ei ole mitään tiedettä, se on ainoastaan yksittäisten seikkojen muistiin merkitsemistä.

Todellinen tiede syntyy vasta silloin, kun hallitaan luonnon voimia. Kasveja tai eläimiä ei
pystytä käsittelemään sellaisinaan, ei edes parasiittejä. Siksi olikin oikein jo ensimmäisellä
tunnilla sanoa, että olisi mieletöntä väittää magneettineulassa itsessään olevan alkusyyn sii-
hen, että se aina kääntyy osoittamaan pohjoista. Niin ei toki kukaan väitä, vaan koko maapal-
lo huomioidaan ja sille nimetään magneettinen pohjois- ja etelänapa. Magneettineulan käyt-
täytymisen selittämiseksi tarvitaan koko maapallo.

Vastaavasti ei kasvien kohdalla voi rajoittua pelkästään niiden itsensä tarkastelemiseen,

e,
TIL
v.
Za
<
7,
"e
ax
et
%. 7
KEPA
[FA
%,
<
7, z
ex
KÄ
4
i,

vaan on otettava mukaan koko maailmankaikkeus. Flämä johtuu koko maailmankaikkeudes-
ta, ei pelkästään maasta. Luonto on kaikkeuden voimien kokonaisuus ja sitä voi ymmärtää
vain se, jolla on avoin mieli niiden voimien ilmaisuille.

Mitä tekee tämän päivän luonnontieteilijä? Hän ottaa tutkittavan preparaatin, eristää sen
huolellisesti kaikesta muusta ja sitten ”tutkii”. Hän sulkee sen kaikilta yhteyksiltä ja katsoo

sitä mikroskoopilla. Se on täysi vastakohta sille, mitä meidän pitäisi tehdä oppiaksemme ym-

110:

märtämään luonnon laajoja yhteyksiä. — Tiedemiehelle ei enää riitä sulkeutua huoneeseensa.
Hän eristäytyy jo instrumenttiinsa koko maailmalta; mitään muuta ei saa jäädä kuin se, mikä
näkyy objektiivissa.

Mikroskooppitutkimus on tullut vähitellen yhä hallitsevammaksi. Mutta meidän olisi
löydettävä tie makrokosmiseen. Vasta silloin voimme jälleen oppia ymmärtämään luontoa ja

monia muita asioita.

KUUDES ESITELMÄ III

Lei

Kysymys: Voiko samaa menetelmää kuin ankeroisille käyttää myös hyönteisille? Ajattelen kai-
kenlaisia tuholaisia. Saako näillä menetelmillä tuhota eläimistöä ja kasvillisuutta laajoilla
aloilla? Jokuhan voi alkaa käyttää niitä väärin. Täytyisi voida varmistaa, ettei tuhoa saa
levitettyä ympäri maailman.

Steiner: Luvallisuudesta puhuttaessa kuvitelkaamme, mitä tapahtuisi, jos näitä asioita ei olisi
lupa tehdä. (Pitemmälle en nyt mene enkä ala pohtia asian eettistä ja okkulttista puolta.)
Silloin — ja siihen olen jo usein viitannut — maatalous muuttuu kulttuurialueilla yhä huonom-
maksi ja huonommaksi. Tuotteista tulee pulaa ja hinnat nousevat eivätkä pelkästään paikalli-
sesti vaan aivan yleisesti. Eikä se ole kovinkaan kaukaisen tulevaisuuden asia. Siksi valinnan
varaa ci ole. Joko sivilisaation annetaan tuhoutua maan päällä tai ruvetaan toimimaan niin,
että syntyy uudenlaista hedelmällisyyttä. Asian välttämättömyyden vuoksi emme voi edes kes-
kustella siitä, ovatko keinot sallittuja vai eivät.

Kysymystä voi kuitenkin pohtia myös toisesta näkökulmasta, jolloin turvaventtiilin ke-
hittäminen väärinkäytön ehkäisemiseksi tuntuu tarpeelliselta. Käytäntöjen yleistyessä niitä
voi ilman muuta käyttää myös väärin. Kuitenkin sellaisina kulttuurin kehityksen kausina,
jolloin näistä asioista tiedettiin ja niitä käytettiin hyvin laajasti, ne pystyttiin säilyttämään
piireissä, joissa ne otettiin vakavasti eikä väärinkäytöksiä tapahtunut.

Vakavaa väärinkäyttöä syntyi aikana, jolloin nämä menetelmät vielä tunnettiin ja niitä
käytettiin yleisesti. Tarkoitan erästä atlanttisen kulttuurin myöhäisvaihetta, jolloin väärinkäy-
tökset johtivat valtaviin katastrofeihin. Yleisesti ottaen voidaan vain sanoa, että on oikeutettua
säilyttää tieto pienessä piirissä eikä päästää sitä leviämään laajalle. Nykyaikana se tuskin kui-
tenkaan on enää mahdollista. Meidän aikanamme oikein pyritään siihen, että tieto leviää

pienten piirien ulkopuolelle.

112 i

Kaikki oli helpompaa ennen kirjapainotaitoa, etenkin kun useimmat ihmiset eivät vielä
osanneet kirjoittaa. Nykyään melkein jokaisessa, aivan pienessäkin piirissä pidetyssä esitelmä-
tilaisuudessa kysytään, mistä saadaan pikakirjoittaja. En pidä pikakirjoittajista, mutta heidät
täytyy hyväksyä. Parempi olisi, jos pikakirjoittaja ei olisi paikalla. Tarkoitan tietysti hänen
rooliaan pikakirjoittajana, en ihmistä.

Meidän on kuitenkin muistettava myös, että inhimillisen elämän koko moraalin on vält-
tämättä parannuttava. Se on yleislääke kaikkeen ilkivaltaan. Monet nykyajan ilmiöt tekevät
pelkiksi ulkopuolisiksi tarkastelijoiksi. Meidän on aina pyrittävä löytämään tahdon ja ajatus-
ten välinen yhteys ja pohdittava, mitä itse voimme tehdä yleisen moraalin parantamiseksi.
Antroposofiasta löytyy tähän perusta. Antroposofia voi toimia vastalääkkeenä ilkivallalle.

Luonnossa voivat hyvät vaikutukset muuttua vahingollisiksi. Esimerkiksi, elleivät Kuun
kutuksia kuitenkin tarvitaan välttämättä joissain kohdissa, vaikka ne joissain kohdissa voivat
olla hyvinkin vahineollisia.

Yhdellä tasolla täysin moraalinen voi olla kerrassaan rappiollista jollain toisella. Esimer-
kiksi arimaaniset voimat ovat vahingollisia vain maanpiirin alueella. Vähänkin korkeammalla
tasolla niiden vaikutus on hyvä.

Toiseen kysymykseen voin sanoa, että sukkulamadosta sanomani pätee hyönteisiin täysin
yleisesti. Se koskee kaikkia alempia eläimiä, joilla on vatsaydin eikä selkäydintä. Niiltä, joilla

on selkäydin, otetaan nahka. Ne, joilla on vatsaydin, poltetaan kokonaan.

Tarkoitetaanko kamomillasta puhuttaessa villiä kamomillaa?

Puhe on kamomillasta, jonka terälehdet osoittavat alas- eivätkä ylöspäin. Kyseessä on tienvar-

silla luonnonvaraisena kasvava kamomillasaunio.

Käytetäänkö nokkosestakin kukat?

Nokkosesta voidaan ottaa lehdet ja koko kukkiva verso, mutta ei juuria.

Voiko pelloilla yleisenä kasvavaa saunakukkaa käyttää?

Se ei käy. Käytämme sitä, josta tehdään kamomillateetä.

Täällä ratapenkoilla kasvava kamomilla on luultavasti se oikea?

Se on se oikea.

Koskeeko rikkaruohojen torjunnasta esitetty myös vesirikkaruohoja, esimerkiksi vesiruttoa?

Se koskee myös niitä, jotka tulevat suolta ja vedestä, myös vesirikkaruohoja. Tuhkapreparaatti

ripotellaan silloin tietysti rannalle.

Voidaanko maassa olevia loisia, esimerkiksi möhöjuurta, torjua samalla tavalla kuin maan
] J
pinnalla olevia?

Aivan varmasti.

Sopiiko kasvisairauksien torjuntaan esitetty menetelmä myös viiniköynnökselle?

Sitä ei ole tutkittu. Olen kuitenkin vakuuttunut, että viiniköynnöstä olisi voitu auttaa, jos

olisi menetelty esittämälläni tavalla.

Mitä rehdä viinin lehdenlähtötaudille?

Sitä torjutaan samalla tavalla kuin nokitauteja.

Voimmeko antroposofeina elvyttää viiniviljelyä?

Monista asioista antroposofia voi nykyaikana vain kertoa sen, miten ne ovat. Miten niiden

114 VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN

tulisi olla, on elämän monilla alueilla erittäin vaikea kysymys. Eräs hyvä antroposofinen ystävä
omisti suuren viinitarhan. Hän käytti, ei liian suuren mutta kohtalaisen suuren osan vuotui-
sesta voitostaan lähettämällä ympäri maailmaa postikortteja raittiuden puolesta. Eräs toinen
ystäväni oli kiihkeä raittiusihminen ja elämänsä ajan hyvin avokätinen antroposofiaa kohtaan.
Hän kuului kuitenkin niihin, joiden vastuulla olivat kaikkialla raitiovaunuissa näkyvät samp-
panjamainokset ”Sternberger Kabinett”. Käytännössä kysymykset ovat pulmallisia.

Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä niin kuin haluaa. Siksi sanonkin, että otamme lehmän-
sarvet ja hautaamme ne maahan. Jos käyttäisimme häränsarvia tapellaksemme härkäpäisesti

kaikkea vastaan, voisimme suuresti vahingoittaa antroposofiaa.

Voiko saksanhirven rakon korvata jollain muulla?

Saksanhirven rakkoja on ehkä vaikea saada, mutta mitä kaikkea maailmassa tehdäänkään vaikka
se olisi kuinka vaikeaa! Tietysti voisi kokeilla, onko saksanhirven rakko korvattavissa, mutta
juuri nyt en pysty sitä sanomaan. On mahdollista, että jostain löytyisi sellainen eläinlaji, ehkä
joltain alueelta Australiasta. Eurooppalaisten eläinten joukosta en keksi kuin saksanhirven.
Muu kuin eläimen rakko ei tule kysymykseen. En myöskään suosittele, että ensimmäiseksi

aletaan etsiä korvikkeita.

Pysyykö hyönteisten torjunnalle suotuisa planeettojen konstellaatio aina samana?

Suotuisaa konstellaatiota täytyy etsiä kokeilemalla. Kysymykseen tulee koko sarja Vesimiehestä
Krapuun. Konstellaatioissa on vaihtelua, jolla on merkitystä alemmille eläimille. Asiaa täytyy

tutkia.

Liittyykö myyrien torjuntaan astronominen Venus?

Kyllä, se jota kutsutaan iltatähdeksi.

Mitä tarkoittaa, että Venus on Skorpionissa?

Silloin Venus näkyy taivaalla takanaan Skorpionin tähtikuvio. Venuksen tulee olla Auringon

takana.

Vaikuttaako perunanvarsien polttaminen perunoiden kasvuun?

Vaikutus on niin mitätön, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Vaikutusta tosin on - aina syn-
tyy jokin vaikutus, kun eloperäisiä aineita käsitellään. Eikä se koske pelkästään yksittäisiä

kasveja vaan jopa koko peltoa.

Mikä on naudan suolilieve (Rindsgekröse)?

Se tarkoittaa vatsakalvoa, suolilieve on osa sitä.

Onko se sama kuin ns. ”Kuttelflecke”?

Se ei ole sama asia. Tässä tarkoitetaan vatsakalvoa.

Kuinka tuhka levitetään pellolle?

Sen voi tehdä samalla tavalla kuin pippuria ripotellaan. Vaikutus ulottuu niin laajalle, että

riittää, kun yksinkertaisesti kulkee pellon yli ja sirottelee.

Vaikuttavatko preparaatit samalla tavalla myös hedelmäpuihin?

Edellä sanottua voi soveltaa myös hedelmäpuihin. Lisäksi on otettava huomioon joitain seik-

koja, joista puhutaan huomenna.

Lantaa annetaan maanviljelyssä yleisesti juurikkaille. Käykö preparoitu lanta myös viljalle vai
tulisiko se käsitellä eri tavalla?

Vallitseva käytäntö pysyy ainakin toistaiseksi ennallaan. Tarkoitus on, että totuttuun lannoi-

kie tae

tukseen lisätään preparaatteja. Ei ole syytä pitää huonoina ja alkaa heti uudistaa vanhoja
käytäntöjä, joita kaikkia emme ole edes käsitelleet. Hyviksi koetut käytännöt saavat jatkua ja
niihin vain lisätään se, mitä täällä on esitetty.

Esittämieni toimenpiteiden vaikutustapa muuttuu, jos käytetään lampaan- tai sianlanta-

voitoista lannoitetta. Vaikutukset tulevat selvemmin esiin, ellei lampaan- tai sianlantaa käyte-

tä ylen määrin.
Miten tapahtuu, jos käyttää epäorgaanista lannoitetta?

Kivennäislannoitteiden käyttö tulee ajan mittaan lopettaa. Niiden vaikutuksesta kaikki kasvu
pelloilla menettää vähitellen ravintoarvoaan. Tämä on yleinen sääntö.

Lannoittaa tarvitsee vain joka kolmas vuosi, kun toimitaan esittämälläni tavalla. Riittävää
voi olla lannoittaminen ehkä vain joka neljäs tai kuudes vuosi. Keinolannoitteista voidaan
luopua. Ne tulisi hylätä myös kalliiden kustannusten vuoksi. Niitä ei enää tarvita ja niiden
käyttö lakkaa.

Nykyään asioita katsotaan liian lyhyellä aikavälillä. Äskettäin keskusteltiin mehiläista-
loudesta ja eräs uudenaikainen mehiläishoitaja puhui voimakkaasti teollisen kuningatar-
kasvatuksen puolesta. Silloin kuningattarista tulee kauppatavaraa eikä niitä enää tuoteta omalla
tarhalla. Minun oli sanottava siihen: Olette nyt oikeassa, mutta kolmen- tai Jopa vasta viiden-
kymmenen vuoden kuluttua ehkä nähdään, että näin on pilattu koko mehiläishoito.

Sellaiset mahdollisuudet tulisi huomioida. Nykyään kaikki koneellistetaan ja minera-
lisoidaan, mutta mineraalisten voimien tulisi vaikuttaa ainoastaan niin kuin luonnossa. Elä-
vään maahan ei tulisi sekoittaa mitään kuollutta, esimerkiksi kivennäisaineita, ilman että ne
on sekoitettu eloperäiseen aineeseen. Tämä ei ole vielä mahdollista, mutta ylihuomenna se

varmaan tapahtuu jo itsestään.

Miten hyönteiset pyydystetään? Voiko toukkia käyttää?

Yhtä hyvin voi käyttää sekä toukkia että siivekkäitä hyönteisiä. Ehkä suotuisa konstellaatio

siirtyy Vesimiehestä hieman Krapuun päin, kun täysikasvuisesta hyönteisestä siirrytään

|
i

Jatkan tarkasteluamme kotieläimiä ja hedelmä- ja vihannesviljelyä koskevilla näkökohdilla.
Aikaa on tosin vähän, mutta silti meidän on tehtävä kaikkemme asiaan kuuluvien yhteyksien
ymmärtämiseksi; tarkastelu ei muuten voi muodostua hedelmälliseksi maatalouden tälläkään
alueella. Tänään pyrin selvittämään yhteyksiä laajemmin ja huomenna siirrymme taas käytän-
nön sovellutuksiin. — Pyydän teitä seuraamaan minua alueille, jotka ovat hieman kaukaisia
nykyiselle ajattelulle. Aikoinaan ne ovat olleet hyvin tuttuja, kun viljelijöillä vielä oli vaiston-
varaista viisauttaan.

Näemme nykyään luonnon olennot, mineraalit ja kasvit ja eläimet — ihmisen jätämme
toistaiseksi tarkastelun ulkopuolelle — irrallisina, muusta maailmasta erillään. Esimerkiksi kas-
vi ymmärretään täysin erilliseksi. Se on lähtökohta eri kasvilajien tarkastelulle, mikä on kaiken
jaottelemista sievästi laatikoihin, lajeihin ja heimoihin. Luonnossa ja koko olevaisuudessa kaikki
vaikuttaa kuitenkin aina kaikkeen, kaikki on vuorovaikutuksessa keskenään. Materialistisena
aikana näemme vain hyvin karkeita yhteyksiä, esimerkiksi että eläin syö toisen ja tämä joutuu
sen ruoansulatukseen tai että lantaa ajetaan pelloille.

On myös jatkuvaa vuorovaikutusta, jota välittävät hienommat voimat ja substanssit: läm-
pö, ilmakehän kemialliseteerinen ja elämäneteerinen. Ellei niitä oteta huomioon, määrätyillä
maatalouden aloilla ei päästä eteenpäin. Niitä meidän on opittava havainnoimaan maatilalla,
missä työmme on kasvin ja eläimen välisen yhteyden hoitamista.

Huomiota ei tule rajata pelkästään meitä lähinnä oleviin eläimiin kuten nautoihin, hevo-
siin, lampaisiin jne. On opittava ymmärtämään myös esimerkiksi värikästä hyönteismaailmaa
ja lintuja.

Ihmiskunta ei ollenkaan ymmärrä, mikä merkitys maataloudelle ja metsänhoidolle on

119

| ZZ NNM III

sillä, että nykyaikaiset elintavat karkottavat jotkut lintulajit tietyiltä seuduilta. Myös näitä
seikkoja on valaistava hengentieteen eli toisin sanoen makrokosmisen tarkastelun avulla. Nä-

kemyksen syventämiseksi sovellamme nyt jo aikaisemmin esiin tulleita ajatuksia.

Hedelmäpuu, päärynä- tai omena- tai luumupuu, näyttää aivan toiselta kuin yrttimäinen
kasvi tai vilja. Mitä niiden erilaisuus syvimmältään on? Miten voimme ymmärtää hedelmän
merkityksen luonnon taloudessa? Mitä on puu?

Oikein ymmärrettynä puussa on kasveihin kuuluvaa vain se, mikä kasvaa ohuina varsina,
vihreinä lehtinä, kukkina ja hedelminä. Ne kasvavat puusta kuin yrttimäiset kasvit maasta.
Puu on maata sen oksilla kasvaville ”kasveille”. Se on kummuksi kohonnut ja paljon elävämmin
muotoutunut maa kuin se, josta yrtit ja vilja kasvavat.

Puun oksat on nähtävä tietyssä mielessä runkona, josta varsinainen kasvi lehtineen ja

kukkineen kasvaa. Kasvi on juurtunut runkoon ja oksiin samoin kuin yrtit ja vilja juurtuvat

maahan. — Voimme kysyä: Onko tuo enemmän tai vähemmän loiseksi nimitettävä kasvi to-

| della myös juurtunut puuhun?

Oikeaa juurta emme puusta löydä. Kasvi kyllä versoo ja kehittää kukkansa, lehtensä ja
vartensa, mutta juurensa se on menettänyt. Kasvi ei kuitenkaan ole täydellinen ilman juuria.
Se tarvitsee juuret. Missä siis ovat tämän kasvin Juuret?

Karkeasti ulkonaisesti katsoen emme voi nähdä puussa kasvavien kasvien juuria. Eikä
meidän pidä yrittääkään nähdä niitä, vaan ymmärtää. Mitä tarkoitan? Seuraava todenmukai-
nen vertaus voi auttaa meitä: Oletetaan, että istutan maahan Vieri viereen useita kasveja. Nii-
den juuret kiertyvät toistensa ympärille ja kasvavat yhteen muodostaen puuromaisen koko-
naisuuden. Kuvitelkaa, että juuret eivät salli epäjärjestystä vaan järjestyvät kokonaisuudeksi:
nesteet virtaavat niissä yhdessä. Alhaalla on Jäsentynyt ”juurien puuro”, josta ei voi erottaa eri

kasvien juurien alkua eikä loppua. Kasveille syntyy yhteinen juuriorganismi.

Sellaista ei tarvitse olla olemassa, mutta kuva voi auttaa meitä ymmärtämään puun ole-
musta. — Kertaan: istutan maahan kasveja ja niiden juuret kasvavat toisiinsa. Muodos
…[truncated]

Related across Profoundd

Oregon Climate Docs

Ashland — Climate and Energy Action Plan (CEAP) p.165
CLIMATE TRENDS & PRO JECTIONS | CITY OF ASHLAND, OREGON | FINAL REPORT | 36 References Abatzoglou, J. T., & Brown, T. J. (2012). A comparison of statistical downscaling methods suited for wildfire applications. I…
Ashland — Climate and Energy Action Plan (CEAP) p.141
CLIMATE TRENDS & PRO JECTIONS | CITY OF ASHLAND, OREGON | FINAL REPORT | 12 Figure 3. Annual average temperature (top) and m onthly average temperature (bottom) projections for Ashland as simulated by 18 downscale…
Medford — Transportation System Plan 2018-2038 p.12
LIST OF TABLES Cont inued Number Description Page G-2 HCM Level of Service Designations for Unsignalized Intersections ....................... G-4 G-3 2023 PM Peak Hour Level s of Service: Downtown Medford…

WEF Publications

PHSSR Policy Roadmaps for Acting Early on NCDs Synthesis Report 2025 p.114
111 Acting early on NCDs The Partnership for Health System Sustainability and ResilienceHealth and Global Policy Institute (HGPI) et al. (2023). Joint Statement on the Implementation of Comprehensive Genomic Profiling T…
Defossilizing Industry Scaling-up CCU 2025 p.40
Endnotes 1 Sapart, C., (Forthcoming). No climate neutrality without creating a circular carbon economy. OpenScience Engineering and Systems. https://www.openscience.fr/IMG/pdf/4.sapart-decarbon.pdf. 2 Intergovernmental…
First Movers Coalition for Food 2026 p.14
PATHWAY 1 Spec-anchored sourcing What it means Spec-anchored sourcing embeds sustainability requirements directly into sourcing specifications, contracts and supplier evaluations, while strengthening supplier collab…

Epstein Files

EFTA00203615 — Customer Care
Page 1 Customer Care Please call: 1-800-639-6111 Web site: www.nextetcom Account Summary Account name Account number Statement date Billing period SUNSHINE SVCS UNUMITED 747607414 August 15, 2004 July 11 - August 10, 200…

Federal Writers' Project

[G. F. Boone]
1%42, 'oody aml or e 70.0nist. 'a 7! l'altaol &Yee, brother cf "aniel %one, histfry!..- trail bla74r, tre so on. nother thilvt lboIrt our family, es unole of tie, thho 100121, welt to '7hina 101 -ears 1;7,t) to establish…
[John and Hannah Whitehead]
Federal ioriters, Project Paul Diggs Lakeland, Flort_ea February 17,196i0 Whiteheadjohn Hannah 41110) tittes% Lakel,nd, JOMN ADD MAIMAH WH1TIISLAD. Lka CUTT.4i LA most Florida CitiOW therels a ty..e of colored men who ea…
[Rivershore of New York City]
STORIES ASSOCIATED WITH LOCAL LIFE INDUSTRY RIVERSHORE OF NEW YORK CITY by 'Saul Levitt Forms to be Filled out for Each Interview FORMA Circumstances of Interview STATE New Taft NAME OF WORKER $AUL Levitt ADDRESS DATE S…